Yksi varma kesän merkki on se, kun kesäkuussa sateenkaariliput vedetään salkoon ja vietetään Pride-kuukautta. Tänä vuonna Oulussa se oli kevään merkki, sillä Oulun yliopistossa vietettin opiskelijoiden Pride-viikkoa keskellä maaliskuuta. Tapahtuma järjestettiin poikkeavana ajankohtana, jotta kesällä töiden tai muiden syiden takia ulkopaikkakunnille lähteneet opiskelijat saisivat mahdollisuuden osallistua oman opiskelukaupungin Pride-tapahtumaan.
Keväästäkin on merkkejä, mutta niihin ei kannata luottaa. Tapahtuman pääpäivälle osui kuitenkin vuoden ensimmäinen aurinkoinen päivä. Se sopi siihen hyvin, sillä päivään kuului myös Pride-kulkue. Tämän lisäksi viikko koostui erilaisista seminaareista, työpajoista sekä hengailutilaisuuksista.
Sateenkaaritori sijoittui Linnanmaan kampukselle, käytävien risteykseen joka tunnetaan vihreänä naulakkona. Erilaisia esittelypisteitä ja kojuja oli levittäytynyt ympäri käytäviä. Niitä pitivät muun muassa Queer Mieli, Oulun Seta ja monet yksittäiset osallistujat, jotka myivät pisteillään queer-henkisiä tuotteita runolehtisistä koruihin. Läpikulkijoita oli paljon, mutta osa myös pysähtyi tutkimaan mitä torilla oli tarjota.
Suurinta kojua piti Oulun korkeakouluopiskelijoiden sateenkaarijärjestö, eli Ooka ry. Ooka on harrastejärjestö, johon kuuluu noin 80 jäsentä. Määrä on yllättävän pieni, ottaen huomioon sen, että yliopistolla on yli 14 000 opiskelijaa. Ookaan kuuluva Veimi Kivelä kertoo, että koska kyseessä on harrastejärjestö, johon ei ole pakko liittyä, ovat luvut alhaiset.
Kohteliaisuus on jo inklusiivisuutta
Yhdellä kojuista oli tarkoituksena järjestää speed friending. Kyseessä on matalan kynnyksen tapahtuma, jossa voi tutustua ja potentiaalisesti ystävystyä tuntemattomien kanssa. Kojulla toisiinsa tutustuivat lähinnä sen pitäjät, sillä osallistujia ei ollut. Ympäriltä kuitenkin kuuluu iloista puheensorinaa ja mieleen herääkin kysymys siitä, miten seksuaalivähemmistöt kokevat äänensä kuuluvan Oulun yliopistossa.
Kivelä puhuu paljon inklusiivisuudesta. Hänen mukaansa siinä on pohjimmiltaan kyse kohteliaisuudesta. Ikävän kielenkäytön ja toisten huomioimatta jättämisen tulisi tuntua epäkohteliaalta ja nololta.
“Se on tosi vaihtelevaa, se riippuu tiedekunnasta ja sen tärkeydestä niihin kuuluville ihmisille. Se on harmillisen paljon kiinni siitä, miten ihmiset sitä toteuttavat”, Kivelä avaa.
Voidaan havaita että Ookan kojulle tulemiseen on monille kynnys. Kivelä kertoo, että ihmisiä voi nolottaa näkyä sen ympärillä. Tietyt ihmiset tulevat, mutta monet kiertävät sen kaukaa.
Tällaisilla tapahtumilla Pride ja Ooka pyrkivät normalisoimaan moninaisuutta, jotta se ei tuntuisi nololta. Kivelä korostaa neutraalia kielenkäyttöä, jossa ei tehdä oletuksia toisten puolesta. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi esihenkilöistä puhumisesta esimiesten sijaan. Hänen mukaansa vanhentuneen kielen käyttöä ei kuitenkaan tarvitse pelätä, sillä ihmiset aistivat käyttäjän asenteen ja tietoisuuden termeistä. Muutos on pientä ja uuden oppiminen helppoa.
“Uskon, että harva ihminen herää aamulla ja päättää olla homofobinen. Se on vain pinttynyttä”.
Päivä huipentui kulkueeseen
Pieni väkijoukko kerääntyy yliopiston uloskäynnille. Ohi kävelee opiskelijoita linja-autoihin, kun joukon vetäjä vielä neuvottelee järjestyksenvalvojan kanssa suunnitellusta reitistä. Ilmassa leijuu odottava tunnelma sekä katupölyn tuoksu. Päivän kohokohta, Pride-paraati, on alkamassa. Paraatin reitti on vaatimaton, lenkki YTHS:n ympäri ja Tietopolkua pitkin takaisin. Kuljettujen metrien määrä ei kuitenkaan näy osallistujien innossa, joka on käsinkosketeltavaa.
Sateenkaarilippujen loistaessa auringossa kun kahdenkymmenen osallistujan joukko lähtee liikkeelle. Etupäässä iskulauseet voimistuvat megafonin kautta, mutta hetken päästä se elää symbioosissa takana tulevien kannustushuutojen kanssa. Joukko ei marssi muodossa, vaan omin ehdoin omina itsenään.
Kaukaa katsottuna voisi luulla, että toiminnalla ei ole vaikutusta mihinkään. Pieni, mutta uhmakas joukko kiertää ympyrän vaatien maailmalta itselleen tilaa olla ja elää. Edessä huomioliiviin pukeutunut järjestyksenvalvoja ohjaa vastaan tulevia pyöräilijöitä väistämään, vaikkei kulkue koko jalkakäytävää valtaa. Kyseessä on kuitenkin jotakin suurempaa kuin se, mikä konkretisoitui muutaman lipun liehumiseen Linnanmaalla. Maailma ei ole vielä täydellinen, eikä välttämättä tule koskaan olemaan. Kuitenkin tänä kevään ensimmäisenä päivänä, historiallisesti syrjittyjen vähemmistöjen ääni kuuluu ja näkyy kaikille.
Kommentoi