Istuessani Luulajan jäähallissa Coop Norrbotten Arenassa ottelun alkaessa, hämmästelen jääkiekko-ottelussa syntyvää tunnelmaa. Suomen jäähalleissa en ole koskaan kokenut vastaavaa, vaikka olin paikalla, kun Ilves ja Tappara pelasivat ratkaisevaa seitsemättä ottelua pudotuspeleissä vuonna 2017.
Tunnelmaa ei luonut musiikkia soittava dj, eikä edes jäähalliin rakennettu pyrotekniikka liekinheittimineen ja vaikuttavine valoineen. Tunnelma syntyi yleisön eläimellisestä huudosta, kannustuksesta ja vastustajalle viheltämisestä. Ääni oli ajoittain niin kovaa, että vieressä istuvalle kollegalle piti huutaa, mikäli halusin saada asiani sanottua.
Tavassa kannattaa urheilua on valtava ero vain kolmen tunnin matkan päässä Ruotsissa. Siellä ihmiset nousevat spontaanisti seisomaan kesken jääkiekko-ottelun, lyövät käsiään yhteen ja laulavat niin, että halli raikaa. Suomessa kannatetaan — seisomakatsomojen faniryhmiä lukuun ottamatta — vain silloin, kun tulee maali.
Suomessa ajatellaan, että kun lippu otteluun on ostettu, hallissa tulee olla viihdettä ja tunnelmaa. Ruotsissa ajatellaan, että lippu ostetaan, jotta pääsee luomaan tunnelmaa. Ymmärsin Luulajassa, että olisin valmis maksamaan lipusta Suomessa nykyistä enemmän, jos tunnelma olisi samankaltaista.
Ruotsissa pelataan illasta toiseen täydelle hallille, ja tunnelma on mieletön. Molemmat asiat ruokkivat toisiaan, ja se suomalaisen jääkiekkokannattajan pitäisi ymmärtää.
Kommentoi