Istumme Veikko Iso-Kamulan sohvalla ja kuuntelemme hänen keskeneräistä kappalettaan. Musiikki on ollut ala-asteikäisestä asti Iso-Kamulalle työkalu luomiseen ja toiminut itseilmaisemisen keinona. Hän kokee, että kulttuuri-ihmisiä yhdistää samanlainen luomisen tarve ja herkkyys.
“Arvostan sitä, kun pystyy katsomaan opportunismin läpi. Se on kaunis tapa nähdä ihmiskunta”, Iso-Kamula toteaa rauhallisesti.
Iso-Kamulalla musiikki on aina kulkenut elämässä kantavana voimana ja toiminut aivoille reittinä sulkea ajatukset. Se ikään kuin päästää hänen ajatuksensa ja tunteensa rauhallisempaan tilaan, sekä toimii mielialan vahvistajana.
“Jos on paha tai hyvä fiilis, kuuntelen musiikkia, joka vahvistaa kyseistä tunnetta.”
Iso-Kamula kokee, että silloin hän pääsee paremmin tunteistaan läpi, koska musiikki voimistaa niitä ja luo hänen mukaansa tunneryntäyksen. Se lopulta vapauttaa jumissa olevat tunteet.
“Tämä on aina mennyt samalla tavalla lapsenakin, vaikka sitä ei vielä silloin ymmärtänyt.”
Kitaraan tarttuminen johti bändin syntymiseen
Iso-Kamulan kiinnostus musiikkia ja luomista kohtaan alkoi jo hyvin nuorena. Ensimmäinen soitin oli piano, mutta kitara vei nopeasti voiton.
“Lapsena soitin pianoa ja kävin pianotunneillakin, mutta silloin tuntui, ettei piano ole tarpeeksi rock‘n’roll. Välillä kaduttaa, etten soittanut enemmän pianoa.”
Iso-Kamula aloitti kitaran soittamisen suunnilleen neljännellä tai viidennellä luokalla ja alkoi musisoimaan yhdessä saman ikäisen rumpalin Aleksi Monosen kanssa. Samoihin aikoihin he törmäsivät soittotuntien yhteydessä paikassa, missä Iso-Kamula kävi kitaratunneilla ja Mononen rumputunneilla.
“Kävin neljä vuotta kitaratunneilla ja siellä oli tosi mukava opettaja. Yleensä kuitenkin oma keskittyminen oli muualla kuin opettelussa. Mietin monesti, mikä riffi sopisi eri sointukuvion kanssa tai kappaleisiin. Yleensä päädyttiin jammailemaan koko tunti kitaraopettajan kanssa. Jälkeen päin ajateltuna ehkä vanhempien rahat menivät hieman hukkaan, kun kävin vaan jammailemassa”, Iso-Kamula vitsailee nauraen.
Soittotuntien lisäksi Iso-Kamula ja Mononen saivat lainata Monosen vanhempien autotallia soittamisen harjoitteluun. Siellä he soittivat enimmäkseen Green Dayn kappaleita ja loivat niistä covereita. Ala-asteen loppupuolella alkoi muodostumaan punk-pop-rock-bändi Destination Desolation, jonka lopulliseksi kokoonpanoksi muodostui Iso-Kamulan ja Monosen lisäksi basisti Aarni Korvenheimo ja toinen kitaristi Olli Ronkainen.
Bändin muodostuessa treenipaikkana toimivaan autotalliin hankittiin laulamiseen sopivat tavarat ja lopulta mikki päätyi Iso-Kamulan eteen. Laulajan roolista huolimatta, Iso-Kamula ei ole sanoittanut bändin biisejä. Hän paljastaa, etteivät hänen kirjoittamansa tuotokset yleensä näe päivänvaloa. Bändillä on aina ollut kova luotto Monosen kirjoittamiin teksteihin, joihin he myös yleensä samaistuvat porukalla vahvan ja pitkän ystävyytensä takia.
Keikkoja esiintymisjännityksestä huolimatta
Esiintymisen makuun bändi pääsi kunnolla, kun se voitti kahdeksannen luokan syksyllä Tykkimäellä järjestetyn Musafoorumi-tapahtuman, joka on peruskoululaisille tarkoitettu bändikisa.
“Se oli yhteinen hieno saavutus. Aluksi olimme Musafoorumi-kisan karsinnoissa Jyväskylässä ja sieltä etenimme Tykkimäellä järjestettävään finaaliin. Voitimme finaalin, jonka jälkeen pääsimme esiintymään Mamban ja Sotilassoittokunnan kanssa.”
Hienosta menestyksestä huolimatta erityisen moni Iso-Kamulan koulussa ei tiennyt hänen laulavan tai soittavan kitaraa. Asia kuitenkin muuttui, kun Iso-Kamula pääsi esiintymään musiikinopettajansa kanssa yhdeksännellä luokalla yläasteensa kevätjuhlassa. Se oli hänelle merkittävä hetki musiikin parissa, koska silloin kaikki koulussa saivat tietää hänen musiikkitaustastaan. Esityksen alkaessa tuli myös aika ylittää Iso-Kamulan paha esiintymisjännitys.
“Hyvin harva meidän koulussamme tiesi, että soitan tai laulan, joten esiintyminen kaikkien edessä oli hyvin jännittävää, mutta jälkeen päin hieno hetki.”
Samaan aikaan Iso-Kamulalla oli ohimeneviä ajatusleikkejä siitä, minkälaista olisi olla tunnettu artisti, joka saisi esiintyä isojen yleisöjen edessä. Aika äkkiä kuitenkin hänen aikuistuessa enemmän, kylmät realiteetit tulivat vastaan siitä, kuinka vaikeaa saattaa olla saavuttaa ura musiikin parissa.
“Olen onnellinen, etten kuitenkaan lannistunut tai ajatellut esimerkiksi, ettei tästä tule mitään. Kuitenkin se, että saan ja pystyn toteuttamaan musiikkia, on niin tärkeä asia itselle. En yksinkertaisesti olisi sama ihminen ilman musiikkia.”
Iso-Kamula on saanut paljon ystäviä musiikin kautta. Bändiläisten lisäksi aikuisiällä Iso-Kamulalle merkittäväksi ystäväksi on muodostunut Juho Kauhanen, joka tuotti bändin ensimmäisen levyn. He tutustuivat tehdessään levyä, ja työprojekti syventyi ystävyydeksi. Iso-Kamula on tavannut myös paljon muita ihmisiä musiikin kautta, joista on lopulta tullut kavereita ja ystäviä.
“Unelmoin, että voin jatkaa nykyistä tekemistä omilla ehdoilla ja tehdä hyviä kappaleita. Ehkä joku kaunis päivä, kun pääsen esiintymiskammosta eroon, olisi hienoa tehdä paljon keikkoja. Tässä hetkessä olen kuitenkin tyytyväinen kaikkeen.”
Veikko Iso-Kamula
27-vuotias oululainen
Bändi: Destination Desolation
Säveltäjä, laulaja, kitaristi
Kommentoi