Kilpauimarit joutuvat tasapainottamaan huipputason treenin muun elämän kanssa

Kilpauimarit käyvät paljon treenileireillä ulkomaillakin asti. Kuva: Amanda Riuttasen oma arkisto

Kilpauinti harrastuksena vaatii paljon varsinkin nuoren elämästä. Saara Niemi ja Amanda Riuttanen ovat molemmat harrastaneet kilpauintia pienestä pitäen. Noin 12 vuoden uran jälkeen Amanda päätti kuitenkin jättää kilpailun. Saara taas päinvastoin jatkaa edelleen vaativaa lajia.  

Molempien uintiura sai alkunsa lapsena ihan perinteisestä uimakoulusta, johon päädyttiin vanhempien kautta. Halu kilpailuun syttyi molemmilla sisarusten kautta. Amandan isosisko oli myös pidemmän ajan kilpauimari.  

Kavereiden tuki muutoksien keskellä on tärkeää

Nuoruudessa kaverisuhteilla on suuri merkitys. Nuoren elämässä tapahtuu muutaman vuoden ajan paljon muutoksia, joten on olennaista, että nuorella on kavereita keiden kanssa kokea näitä muutoksia. Kilpauimareiden nuoruus poikkeaa suuresti muiden nuorten elämistä. Harrastus vie heiltä paljon viikosta aikaa, joten kavereiden kanssa vietettävää aikaa jää hyvin vähän.  

Saara ja Amanda muistelivat yläasteen viikkoaikataulun koostuneen kahdeksasta uintikerrasta ja viidestä kuivaharjoittelusta. Aikaa harrastus vei heiltä viikossa 22 tuntia eli melkein yhden kokonaisen vuorokauden viikosta. Saara ja Amanda kertovat kokeneensa jääneensä paitsi tietenkin joistakin asioita. ”Mutta tavallaan ei se haitannut”, Saara kertoo. He kokevat, että harrastus oli heille paljon tärkeämpää kuin kaupungilla norkoilu.

Kaverit olivat pääosin vain muita uimareita, joten yksin jäämisestä ei heidän tarvinneet huolehtia. Muut uimarit olivat heidän kaverinsa, joten aikaa tuli vietettyä niin sanotusti normaaleissakin olosuhteissa samalla porukalla.  

Ryhmän dynamiikka on kriittinen osa harrastusta

Uinnissa omalla ryhmälläkin on paljon vaikutusta omaan jaksamiseen. Amanda kertoo yhdeksi tärkeimmistä syistä harrastuksen lopettamiselle olleen se, että ryhmä ei ollut enää niin mukava kuin se oli nuorempana. Entisestä hyvästä porukasta moni oli jo lopettanut, ja tilalle tuli uusia ihmisiä.

Muina syinä lopettamiselle hänellä oli lukiossa suoritettavien ylioppilaskirjoituksien alkaminen sekä se, että Amandaa ei enää kiinnostanut kilpailla. Hän koki myös, että uinti oli muuttunut harrastuksesta enemmän pelkäksi kilpailemiseksi.

”Uinnissa on kaikista tärkeintä aina se voittaminen”, Amanda kertoo turhautuneissaan.

”Miksi minä raadan samalla tavalla, jos minä en saa siitä samaa kokemusta kuin ne, jotka voittavat?” 

Saara on päättänyt jatkaa uintia monen vuodenkin jälkeen, vaikka ajatukset lopettamisesta ovat pyörineet mielessä jo useamman kerran. ”Se on sitä mitä on aina tehnyt”, Saara kertoo syyksi, miksi hän jatkaa jokaisen uuden kauden alussa harrastustaan. Saara kokee myös pientä pelkoa siitä, mitä hänen elämänsä olisikaan ilman uintia.   

Saara ja Amanda kuitenkin kehuvat uintia harrastuksena lapsille, koska se kehittää myös oleellisimman uintikyvyn lisäksi ajanhallintataitoja ja kilpauinti opettaa ottamaan vastaan pettymyksiä. Uinnissa heidän kokemuksiensa mukaan jokainen saa olla kuka on, ja siinä ei keskitytä yhtään ulkonäköön. Uinnissa tärkeintä on omien tavoitteidensa rikkominen. 

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*