Viihdyttäjä palasi Ouluun paikallisten riemuksi – Joona Karjula kiehtoo hanskoineen

Joona Karjulan tyyli kentällä on omalaatuinen. Kuva: Joonas Ehro

Miesten salibandyn korkeimmalla sarjatasolla F-liigassa pelaavan Oulun luistinseuran viehätysvoima paikalliseen yleisöön on kiistaton. OLS:n otteluissa kannatus on äänekästä ja yleisö viihtyy, ei vähiten vauhdikkaan pelitavan tai kiehtovien pelaajapersoonien ansiosta.


Oululaisjoukkueen yksilöistä kenties kaikista kiinnostavin on 22-vuotias, kesken kuluvan kauden Luistinseuraan palannut puolustaja Joona Karjula. Erikoinen ja erityinen pelaaja tunnetaan ennen kaikkea näyttävistä tuuletuksistaan sekä hanskoistaan. Mutta mitä ihmettä löytyy hänen metkujensa taustalta?

Ei mikään valmentajan unelma

Siikajoelta lähtöisin oleva Karjula on omien sanojensa mukaan huoleton viihdyttäjätyyppi, joka haluaa, että ympärillään olevilla ihmisillä on hauskaa. Se myös näkyy OLS:n harjoituksissa, joissa “Jopen” ääni on jatkuvasti kuuluvissa. Lajiharjoitusten jälkeen joukkueen valmennusjohtoa ja kolme pelaajaa jää seuraamaan Karjulan haastattelutilannetta hetkeksi, jolloin nauru on herkässä.

Kesken haastattelun, yleisön joukosta Luistinseuran päävalmentaja Jani Lämsä taas antaa Karjulalle “kovaa rakkautta” kuvaillessaan tätä.

“Joona on yhden ihmisen tuuliviiri, jonka kärsivällisyys on kuin pariviikkoisella mukulalla. Rohkeus pelata on hänen vahvuutensa, joka täytyy vain valjastaa oikein”, Lämsä kertoo leveä virne kasvoillaan. 

Karjula ja Lämsä väittelevät hetken päävalmentajan kommenteista, jonka jälkeen Karjula kuitenkin komppaa valmentajansa näkemyksiä itsestään pelaajana.

“Kyllähän minä aika ovela pelaaja olen. Teen usein ratkaisuja, joita monet muut eivät tulisi edes ajatelleeksi.”

Karjula myöntää pelaajaluonteensa näkyvän ajoittain myös pahassa. Hän nauttii kikkailusta, mikä ei aina ole valmentajan mieleen.

“Välillä tulee hölmöiltyä. En varmasti ole mikään valmentajan unelmapelaaja.”

Mutta juuri tällaiseen arvaamattomuuteen Karjulan kulttipelaajan maine perustuukin. Hän kääntää katseita astuessaan kentälle, yleisö ei koskaan tiedä mitä saa, kun pallo pelataan Joona Karjulan lapaan. 

Lajipiireissä usein puhutaan salibandyn oleva marginaalilaji, joka kaipaa persoonia. Siinä Karjula haluaakin olla edelläkävijä, joka pyrkii erottumaan massasta.

Lajiväen huulille omalla tyylillä

Kenties vielä Karjulan pelillistä antia enemmän oululainen salibandykansa rakastaa tämän pelihanskoja. Vaikka hän kertookin halustaan erottua harmaasta massasta, tavaramerkkihanskansa Karjula puki kentällä ensimmäisen kerran käytännön syistä.

“Pelatessani käteni kuivuivat aiemmin oikeastaan aina. Viime kauden alussa teipattuani yhdessä ottelussa kuusi sormenpäätä, totesin, että nyt saa riittää. Kopioin hanskat Rasmus Kainulaiselta, jonka jälkeen en ole taakseni katsonut.”

Hanskojensa hänelle tuoma huomio on Karjulalle kaksipiippuinen asia. Hän ei vättämättä haluaisi olla “hanskamies”, joka on salibandyväen Karjulasta usein käyttämä kutsumanimi. 

“Totta kai olen otettu siitä, kun näen monella junioripelaajalla hanskoja kädessä tai fanit muuten huomioi niitä. Moni kuitenkin myös vinoilee hanskoistani, erityisesti vastustajat.”

Hanskoilla Joona Karjulan ote mailasta ei lipeä. Kuva: Joonas Ehro

Hanskojen lisäksi Karjulan toinen toistaan luovemmat tuuletukset ovat yleisön mieleen. Niitä hän tekee saadakseen näkyvyyttä ja hauskuuttaakseen yleisöä. Hän sanoo, että teki kuinka ruman maalin tahansa, saa naamansa silti someen, jos tekee sen jälkeen jotain tyhmää.

Kahden viime kauden aikana Karjula on nähty tuulettaessaan esimerkiksi ampumassa pelihanskaansa alas Teemu Selänteen tyyliin, vajoamassa uneen keskelle kenttää ja viimeisimpänä taputtamassa omalle maalilleen yleisön joukossa. Näillä tempuilla hän pääsi myös ehdolle F-liigan kauden viihdyttävimmäksi pelaajaksi.

Turku olikin vain kaunis kesäkaupunki

Edellisen kolmen kauden aikana OLS:a F-liigassa edustanut Karjula etsi itselleen uusia haasteita viime kesänä. Hän pelasi hienon läpimurtokauden, sijoittuen puolustajien pistepörssissä neljänneksi, joten siirto suurempiin ympyröihin vaikutti luontevalta. Niinpä Karjula siirtyikin Oulusta edelliskauden mestarin Turun Palloseuran riveihin.

“Elämässäni ei viime kauden jälkeen ollut asioita, jotka olisivat sitoneet minut Ouluun”, Karjula kertoo.

“Sain mahdollisuuden siirtyä huippuseuraan enkä halunnut jättää sitä käyttämättä. Halusin nähdä, mihin pystyisin pelaajana. Ei tarvitsisi jälkikäteen jossitella, että mitä minusta olisi voinut tulla.”

Karjula kertoo saaneensa siirron jälkeen suuren motivaatiopiikin ja harjoitelleensa kesän kovempaa kuin koskaan ennen. Hän linjaa myös ottaneensa salibandyn ensimmäistä kertaa oikeasti tosissaan.

Maalintekokisan OLS:n harjoituksissa hävinnyt Joona Karjula. Kuva: Joonas Ehro

Hyvän kesän ja Suomen alle 23-vuotiaiden maajoukkuekutsun jälkeen Karjulan kausi TPS:n riveissä ei kuitenkaan alkanut hänen haluamallaan tavalla. Hänet asetettiin usein hyökkääjän paikalle, jossa peli ei kulkenut. Ensimmäisten otteluiden vaikeuksien jälkeen Karjula löysi itsensä pelaavan kokoonpanon ulkopuolelta.

“Peli-iloni katosi Turussa. Inhosin joukkueemme pelitapaa, enkä pitänyt siitä pelaajasta, minkälaiseksi minua yritettiin muuttaa. Lopulta totesin valmentajallemme, että mielummin häviän joka pelin, kunhan itse pääsen pelaamaan!” hän ruotii.

Oma koti kullan kallis

Alkukausi Turussa turhautti impulsiivista persoonaa, joka odotti suuria OLS:an otteidensa jälkeen. Niinpä hän alkoi puhua paluusta takaisin “kotiin” ja Ouluun yhdessä Luistinseuran maalivahdin Riku Panuman kanssa. Panuman kautta tieto Karjulan halukkuudesta palata Ouluun kiiri Jani Lämsän ja joukkueenjohtajan Samuli Koivuniemen korviin, jotka laittoivat pyörät pyörimään saadakseen Karjulan takaisin OLS:an riveihin.

Lopulta Karjulan TPS-ura jäi vain seitsemän ottelun mittaiseksi. Niissä hän kirjasi ainoastaan yhden syöttöpisteen ja istui kaksi viimeistä peliä vilttiketjussa ennen kotiinpaluutaan.

“Tuntuu kuin olisin taas kotona. Oulussa ovat perhe, kaverit, tyttöystävä ja siirtohaun jälkeen opiskelutkin”, Karjula summaa.

“Salibandy maistuu taas. Harjoituksiin on mukavaa tulla, nautin joukkueessa olemisesta ja pelimatkat tuntuvat kaveriporukan viikonloppureissulta.”

Peli-ilon OLS:ssa uudelleen löytänyt Karjula lupaa, että häneltä voi odottaa kevätkaudella tuuletuksia, joita ennen täytyy tehdä maaleja sekä viihdyttävää, mutta voittavaa pelaamista.

Nämä lupaukset kuulee paikalle jäänyt päävalmentaja Lämsä, joka toteaa kylmästi:

“Ei perkele.”


Joona Karjula

  • Syntynyt Siikajoella 27.5.2002
  • F-liigauralla 67 ottelua, joissa 47 pistettä
  • 3 Suomen alle 23-vuotiaiden maaottelua
  • Kasvattajaseura VULPN

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*