
Venäjän aloitettua röyhkeän hyökkäyssotansa Ukrainaan helmikuussa 2022, muu maailma reagoi asiaan ripeästi ja voimakkaasti. Talouspakotteet ja matkustuskiellot asetettiin täytäntöön liikoja empimättä ja asenteet Venäjää ja erityisesti sen valtionjohtoa kohtaan muuttuivat kriittisiksi. Kansainvälisestä urheilumaailmasta Venäjä suljettiin täysin lähes yksimielisesti, eikä taka-askelia ole otettu (vaikka aiheella on erilaisissa piireissä leikitelty.)
Suomi oli suoraselkäisimpiä suunnannäyttäjiä mitä Venäjään suhtautumiseen tulee – sekä politiikassa, että urheilussa. Se oli ensimmäisiä maita, jotka ilmoittivat kieltäytyvänsä pelaamasta Venäjän maajoukkueita vastaan, ja suomalaiset seurajoukkueet ottivat saman linjan.
Nyt maailma tarvitsi lisää Suomen kaltaisia suunnannäyttäjiä uudelleen, mutta Suomen on ryhdyttävä hommiin.
Lähi-Idässä on käyty Gazan sotaa Israelin ja islamilaisen vastarintaliikkeen Hamasin välillä nyt hieman yli vuosi. Vaikka tämä konflikti alkoi lokakuussa 2023 Hamasin hyökkäyksestä Gazan kaistalta Israelin puolelle, ovat israelilaisten ja palestiinalaisten vihanpidon juuret paljon lokakuun seitsemättä päivää syvemmällä. Tärkeintä on muistaa myös, että Gazan sodan todellinen paha ei ole suinkaan ole Hamas, vaan Israel – ja se todella on paha.
Kun googlaat “Israel sotarikos”, tulet kohtaamaan vinhan listan erilaisia artikkeleita mitä hirveimmistä teoista. Osuviksi esimerkeiksi Gazasta nostan sairaaloihin iskeminen, siviilien näännyttäminen ja siivilialueilla valkoisen fosforin käyttäminen aseissa. Siviilien lisäksi se on hyökännyt myös rauhanturvaajia vastaan Libanonissa. YK:n erityiskomitea on jopa linjannut Israelin suorittavan Palestiinassa kansanmurhaa.
Siitäkin huolimatta Israel on osa kansainvälistä yhteisöä. Sitä vastaan ei ole asetettu talouspakotteita ja sen kanssa käydään kauppaa entiseen malliin. Valtiojohdot eivät uskalla puuttua sen tekemisiin Lähi-Idässä, todennäköisesti historiallisiin syihin nojaten, joskin kukaan ei sitä ääneen sano.
Israel on edelleen läsnä myös urheilumaailmassa, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Lähes kaikki Euroopan maat kieltäytyivät pelaamasta venäläisten kanssa Ukrainan sodan alettua, mutta samaa ei Israelin kohdalla ole saatu. Urheilulla on mahdollisuus olla erinomainen suunnannäyttäjä ja muuttaa suuren yleisön asenteita, kun kansainväliset päättäjät seisovat sormi suussa. Holokausti on hirvein asia, jonka ihmiset ovat kollektiivitasolla toisilleen tehneet, mutta Israelia ei sen takia voi lopun ikää käsitellä silkkihansikkain.
Israel todisti syksyllä myös itse täysin konkreettisesti, miksi se ei kuulu kansainvälisille areenoille.
Koska Israelin asema ei ole urheilussa muuttunut, saavat sen seurajoukkueet esiintyä Euroopan suurimmilla kentillä muiden mukana. Marraskuussa kansainvälinen jalkapallo kuljettikin Maccabi Tel Avivin Amsterdamiin suurseura Ajaxin vieraaksi. Joukkueen mukana suurkaupunkiin matkasi yli 2000 kannattajaa, joista monilla oli mielessä paljon muutakin, kuin pelkkä jalkapallo-ottelu.
Maccabin kannattajaryhmä liikkui ympäri suurkaupungin keskustaa pahat mielessään. Heidän hoilaamiaan kannatuslauluja käännettiin esimerkiksi näin:
“Kuolema arabeille!”
“Gazassa ei ole kouluja, sillä siellä ei ole lapsia jäjellä!”
Sionistiset jalkapallohuligaanit hyökkäsivät taksien kimppuun, repivät Palestiinan lippuja alas rakennusten julkisivuilta sekä polttivat lipun Damin torilla. Tämä sekoilu johti ensin läheltä piti -tilanteeseen taksikuskien kanssa ja myöhemmin väkivaltaisiin yhteenottoihin Palestiinaa kannattavien mielenosoittajien välillä.
Amsterdamin suuri muslimiyhteisö reagoi voimakkaasti Maccabi-kannattajien törkeään käytökseen, eikä väkivaltaisuuksilta tai pidätyksiltä vältytty. Jouluaattona uutisoitiin neljästä vankilatuomiosta tapaukseen liittyen.
Amsterdamin tapahtumien jälkeen Maccabin ottelu turkkilaista Besiktasia vastaan siirrettiin pelattavaksi neutraalikentällä Unkarissa turvallisuushuolien takia.
Vaikka tuntuu surulliselta todeta näin, on vain onni, että Israelista eurokentille tällä kaudella ponnisti (sen vielä ollessa mahdollista) mikä tahansa muu, kuin Beitar Jerusalem. Maan historian menestyneimpiin kuuluvan seuran kannattajat tituleeravat itseään ylpeästi “maailman rasistisimmaksi jalkapalloseuraksi.”
Äärioikeistolaisita juuristaan tunnettu seura ei liki 90-vuotisen historiansa aikana ole pestannut ainuttakaan arabipelaajaa riveihinsä ainoana Israelin pääsarjan historiansa aikana. Se ei ole sattumaa.
Beitarin ultraryhmän “La Familian” jäsenet ovat muun muassa hyökänneet oman joukkueensa muslimipelaajien kimppuun ja polttaneet sekä Israelin jalkapalloliiton, että oman seuran toimistonsa. Seuran toimiston väki onkin yrittänyt kitkeä rasismia kannattajakunnasta, siinä kuitenkaan onnistumatta.
Vuonna 2013 Beitarin silloinen omistaja Eli Tabib julisti, että hänen valtansa alla rasismin leima pyyhittäisiin seurasta pois. La Familia vastasi tähän heittämällä hänen autonsa alle kranaatin, josta selvittiin ilman henkilövahinkoja.
Kaksi vuotta myöhemmin Beitarin hävittyä rumasti Belgiassa (jossa kannattajat tietysti mellakoivat), kolme La Familian jäsentä seurasi Tabibia tämän kotiin, jossa ampuivat häntä kohti osuen omistajan käteen. Tabib selvisi iskusta, mutta jätti sen jälkeen seuran vaarallisine rasistikannattajineen.
Tällä hetkellä Beitar on vahvasti mukana Israelin liigan mestaruustaistossa. On siis täysin mahdollista, että seura ja sen väkivaltaiset huligaanikannattajat nähdään puolen vuoden päästä eurokentillä. Jalkapallomaailmalla on vielä aikaa reagoida, ennen kuin Beitar ja La Familia, tai mitkään muutkaan israelilaisseurat faneineen, päätyvät esimerkiksi juuri Amsterdamiin, saati Ranskan tai Saksan suuriin kaupunkeihin kylvämään tuhoa.
Vaikka Gazan ja Ukrainan sodat eivät ole täysin verrattavissa keskenään, on Israelia kohdeltava Venäjän tavoin. Sen sotarikokset eivät ole vielä saaneet kansainvälisten päättäjien päitä kääntymään, minkä johdosta urheilumaailmalla on loistava sauma muuttaa asenteita ja herätellä maailmaa kollektiivisesti toimimaan oikein.
On moraalisesti väärin, että Israel saa jatkaa yhdenvertaisesti muiden rinnalla kilpailemista. On käynyt myös ilmi, että israelilaisen vierasjoukkueen kanssa pelaaminen vaarantaa suurkaupunkien turvallisuuden. Eikä se tule muuttumaan.
Urheilumaailmalla on ollut aikaa jo 14 kuukautta suojata itseään, asettua oikealle puolelle historiaa ja ennen kaikkea toimia maailmalle moraalisena suunnannäyttäjänä. Toistaiseksi se ei ole halunnut niin tehdä. Sen täytyy toimia oikein, ennen kuin on liian myöhäistä.
LÄHTEET:
https://www.hrw.org/news/2024/06/05/lebanon-israels-white-phosphorous-use-risks-civilian-harm
https://www.theguardian.com/world/2024/nov/11/what-happened-amsterdam-israeli-football-fans
https://www.bbc.com/news/articles/cwy81qvn7gjo
https://jacobin.com/2023/12/israeli-soccer-beitar-hapeol-gaza-war-settlers
Kommentoi