Heittäjä kaivaa kiekkorepustaan 35-tuumaisen Putter-kiekon. Hetken koria tarkkailtuaan hän vetää viimeisen kerran henkeä ennen heittosuoritusta. Kädestä vapautunut kauniissa kaaressa liitävä kiekko osuu täydellisesti keskelle koria. Rautainen kilinä vallitsee huoltorakennuksen läheistä äänimaailmaa.
Pikkaralan frisbeegolf-radalla järjestettiin 28–29.9. parifrisbeegolfin SM-kilpailut. Kaksipäiväinen kisa täyttää kilpailijoiden ja järjestäjien viikonlopun. Kilpailijapareja on 74 ja heidät on jaettu viiteen eri divisioonaan. Aamuyhdeksältä saapuneet ensimmäiseen kierrokseen osallistuvat lämmittelevät käsiään ja heittotarkkuuttaan lähimpiin koreihin. Tympeä syksylle tyypillinen vesisade ja tiukka tuuli herättävät pientä huolta kilpailijoiden keskuudessa.
Koronaviruspandemia ajoi koko maapallon globaaliin karanteeniin muutama vuosi sitten. Useiden ulkoilulajien suosio räjähti turvavälien ja ulkoaktiviteettien yhdistyttyä pandemia-ajan tylsyyden haihduttamiseksi. Frisbeegolf on urheilulaji, joka hyötyi kenties eniten tästä muutoksesta. Oulu on kuitenkin ollut hereillä lajin mahdollisuuksista jo ennen korona-aikaa.
Talkootoiminnasta suurkilpailuihin
Törmäsin kisojen aikana Riku Kaajakariin, joka innokkaana esitteli minulle rataa ja pelaajasuorituksia. Järjestystoiminnassa mukana oleva Kaajakari on tuttu naama frisbeegolf-piireissä. Hän oli mukana perustamassa Oulun ensimmäistä frisbeegolfrataa Hiiroseen vuonna 1998, ja hän on ollut siitä lähtien aktiivinen tekijä oululaisessa frisbeegolfyhteisössä.
“Kaikki lähti liikkeelle kansalaisaloitteesta. Kaupunki suhtautui myötämielisesti Hiirosen radan rakentamiseen, ja homma lähti tästä etenemään suunnitelmien hyväksyttämisen jälkeen”, Kaajakari kertoo.
Talkootoiminta pitää yhteisön jaloillaan. Kaajakari painottaa talkootoiminnan olevan keskeisessä asemassa Oulun frisbeegolftoiminnan ylläpidossa. Kaupungissa ja lähialueelta löytyy runsas määrä ratoja, missä harrastaa ja treenata, mutta erityisesti Hiironen ja Meri-Toppila ovat todella aktiivisia ja ruuhkaisia alueita. Tilanpuute on ongelma.
“Oulu tarvitsee enemmän pienempiä ratoja keskustan alueelle harrastelija- ja aloittelijakäyttöön. Meri-Toppila ja Hiironen ovat yleensä todella tukkoisia. Kaupunki voisi panostaa aloittaville harrastelijoille ja alaikäisille suunnattuihin, helpommin saavutettaviin ratoihin”, Kaajakari pohtii.
Kaajakarin mielestä kilpailullisella puolella Oululla menee hyvin, vaikkakaan kaupungin sijainti ei vedä kaikkia kilpailijoita puoleensa. Pieni ongelma piilee myös kisojen aikataulutuksessa:
“Etelästä matka tietenkin tuntuu pidemmältä kun täältä etelään”, Kaajakari naurahtaa. “Parhaat kilpailijat etelästä eivät välttämättä tule tänne asti SM-kisoihin, jos samaan aikaan sattuu olemaan joku paikallinen, tai ulkomailla sijaitsevan suurempi kilpailu”.
Oulussa kisoja on runsaasti. Pikkaralassa on lyhyen ajan sisässä järjestetty viidet SM-kisat ja Sarkkirannassa järjestettiin viime vuonna Sarkkiranta Open -kisat, jonka sadan osallistujan ilmoittautumisraja täyttyi jo ensimmäisenä ilmoittautumispäivänä. Kaajakarin mukaan näkyvyyteen vaikuttaa myös oma aktiivisuus.
“Kisojen tulokset pyritään aina lähettämään lehdille, mutta ei tämä kuitenkaan vielä mikään tv-laji ole. Yle kävi kuvaamassa muutama vuosi sitten Meri-Toppilan EM-kisoja, mutta pienemmällä skaalalla tuottaminen olisi tietenkin järkevämpää pienemmissä kisoissa. Suhteellisen nuori laji on kuitenkin kyseessä, joten markkinointi ja taloudellinen puoli ei ole kovin suurta.”
Pienin askelin lajin huipulle
Iltapäivästä kisapaikalla tuuli yltyi entisestään ja väsymys alkoi näkymään kilpailijoiden suorituksissa erityisesti toista kierrosta heittäneiden joukossa. Kisoihin osallistunut Jenni Engström kertoi, että hän ja hänen parinsa olivat suoriutuneet päivän kierroksista hyvin sääolosuhteista huolimatta.
Oulussa asuva Engström aloitti frisbeegolfin harrastamisen vuonna 2009 ja siirtyi kilparadoille vuonna 2013. Hän on yksi kokeneimmista oululaisista frisbeegolfaajista, ja hänellä on runsas määrä voittoja kotimaisista kisoista sekä kirkkaimpana kruununa Euroopan mestaruus Sveitsin vuoden 2014 kisasta. Engström pitää Oulun ratoja korkeassa arvossa sekä kilpailu- että harrastusmielessä.
“Oulu on hyvä paikka harrastaa frisbeegolfia, koska täällä on niin paljon monipuolisia ratoja. Harrastaminen seurojen kautta tuo myös omat mahdollisuutensa. Ratojen runsaan määrän ja suurten kävijämäärien takia ylläpitoon pitää panostaa. Kaupungille terveiset, tähän voisi myös osallistua ja kehittää toimintaa.”
Engströmin mielestä lajin yksinkertaisuus ja yleisyys mahdollistavat nopean kehityskaaren lajin vasta aloittaneille. Hän jakaa myös budjettivinkin, joka helpottaa harrastusta huomattavasti.
“Kannattaa ehdottomasti käyttää kiekkoliikkeitä, sillä sieltä saa aina asiantuntevaa neuvoa kiekkoihin liittyen aina asiakkaan tarpeen mukaan. Marketeista saa myös kiekkoja, mutta suosittelen käyttämään asiantuntijapalveluita. Kuka tahansa voi vain lähteä heittämään iästä ja sukupuolesta huolimatta kenen kanssa vaan. Sosiaalisuus ja ikärajattomuus tekevät lajista todella saavutettavan ja se tekeekin tästä lajista parhaan.”
Ylpeä frisbeegolfkaupunki
Monet frisbeegolf-toiminnassa mukana olevat pitävät Oulua yhtenä Suomen suurimmista frisbeegolfkaupungeista sen saatavuuden ja jatkuvan kehittymisen vuoksi. Oulu saa ylläpidettyä tätä mainetta jatkuvalla kehityksellä, esimerkiksi puuttumalla Hiirosen radan kosteusongelmaan kaivamalla uusia ojia sekä uudistamalla ratoja muun muassa Haukiputaalla ja Kempeleessä. Kisoja järjestetään edelleen aktiivisesti Oulussa ja uudet lupaukset pääsevät näyttämään taitonsa paikallisessa ympäristössä.
Suomi on maailman toisiksi suurin frisbeegolfmaa verrattaessa ratojen määrää maan asukaslukuun, kertoo frisbeegolf-sovellus UDiscin tekemä vuoden 2022 tilasto. Kilpailujen vetovoima ja nuorten innostus vetää kansaa lajin pariin ja suuri määrä ihmisiä tekee töitä kulissien takana lajin suosion edistämiseksi. Kaupunkien panostus ja systemaattinen tuki ovat myös äärimmäisen tärkeitä tekijöitä lajin ylläpidossa.
Pitkä aamusta iltaan kestänyt kilpailupäivä lähestyi loppuaan Pikkaralassa. Kilpailuvietti ja innostus näkyi kilpailijoista ja seuraavan päivän päätöskierrokseen liittyvä puheensorina ympäröi radan huoltorakennusta. Muutamat parit jäivät kisan jälkeen vielä hetkeksi heittelemään lähimpiin koreihin. Rautaketjujen kilinä hiljeni lopulta viimeisten kilpailijoiden lähdettyä kotiin.
Kommentoi