Oma lyhytelokuva matkalla kohti ammattilaisuutta  

Oma lyhytelokuva oli nuorille ennen kaikkea opettavainen kokemus. Kuvassa Aino Barck (vas.), Lenni Laine, Janette Husso, Milla Mikkola ja Gabriel Huovinen. Kuva: Sanni Vähäkuopus

“Sehän (idea) lähti itse asiassa tuosta pöydästä”, Lenni Laine, 19, sanoo ja osoittaa pöytää takanamme. Ideana oli tehdä projekti, jossa jokainen pääsisi toimimaan unelmiensa roolissa lyhytelokuvatuotannossa ja tavoitteet asetettiin korkealle. 

Tehdään tämä niin hyvin ja ammattimaisesti kuin osataan.  

On keväinen, pilvinen päivä ja istun kahvilassa nauravaisten nuorten kanssa. He ovat ystäviä, mutta myös työyhteisö ja heidän oma lyhytelokuvansa, Koko maailma katosi, saa ensi-iltansa 5.6.2025.  

Laineen lisäksi pöydässä istuu Aino Barck, 18, lyhytelokuvan ohjaaja, Gabriel Huovinen, 20, yksi päänäyttelijöistä ja Janette Husso, 20, näyttelijä. Huovinen ja Husso toimivat näyttelijän työn lisäksi somevastaavina ja kuvasivat materiaalia kulissien takaa sosiaaliseen mediaan. Pöydässä istuu myös Milla Mikkola, 18, toinen päänäyttelijöistä, joka osallistui myös puvustuksen suunnitteluun ja suoraan Pohjanmeren takaa Englannista haastatteluun liittyy puhelimitse myös Anna Tuovinen, 20, lyhytelokuvan käsikirjoittaja, tuottaja ja näyttelijä. Laine vastasi lyhytelokuvan kuvauksesta ja valaistuksesta sekä toimii elokuvan jälkituotannossa tuottajana ja editoijana. 

90-luvulle 

Kaikilla nuorilla on teatteritaustaa ja he olivat alun perin tavanneet noin kaksi vuotta sitten Oulun teatterissa. He kaikki olivat mukana Oulun teatterin nuorten näyttämössä, sekä avustamassa näytelmässä nimeltä Pienen hauen pyydystys.  

Barck, Husso ja Tuovinen kuvailevat lyhytelokuvaa romanttiseksi jännityselokuvaksi, jossa tapahtuu rikos. Lyhytelokuvan kohderyhmänä on nuoret, mutta se antaa ajattelun aihetta myös vanhemmille ihmisille. Lyhytelokuva sijoittuu 90-luvulle ja Tuovinen teki paljon taustatyötä käsikirjoituksen kanssa oikean 90-luvun tunnelman saavuttamiseksi. Hän muun muassa konsultoi ihmisiä, jotka olivat eläneet teinivuosiaan 90-luvulla, millaista kieltä silloin puhuttiin.  

90-luvun pitäminen lyhytelokuvassa toi kuvauksiin haastetta, koska nuoret eivät halunneet lyhytelokuvassa näkyvän mitään aikakaudelle kuulumatonta. Esimerkiksi maantiellä kuvatessa he katkaisivat liikenteen lyhyeksi aikaa, jotta lyhytelokuvan kohtausten taustalle ei päädy nykyaikaisia autoja.  

Monia muistoja nollabudjetilla  

Nuoret toteuttivat lyhytelokuvan nollabudjetilla, mutta mukana oli muutamia sponsoreita, jotka antoivat toimitilojansa työryhmän kuvausten käyttöön.   

90-luku saavutettiin aikakauteen kuuluvalla puvustuksella ja lavastuksella. Nuoret etsivätkin sopivia vaatteita isovanhempien ullakoilta sekä kyseli tarvittavaa rekvisiittaa tuttavilta ja ihmisiltä sosiaalisessa mediassa. Tätä kautta löytyi kuvauksiin sopiva auto, vene ja jopa kaksi koira näyttelijää.  

Kokonaisuudessaan elokuvan tekoon meni noin vuosi. Tuovinen aloitti käsikirjoittamisen kesäkuussa 2024 ja elokuva kuvattiin kolmessa viikonlopussa tiiviillä aikataululla myöhemmin elokuussa. Siitä asti lyhytelokuva on ollut editoitavana ja lyhytelokuvassa kuullaan myös itse tehtyä musiikkia. Työryhmän mukaan lyhytelokuvassa käsitellään synkkiä teemoja, mutta kohtaukset ovat visuaalisesti kauniita, mikä tuo ristiriitaisuutta tarinan ja visuaalisen ilmeen välille.  

Päällimmäisenä työryhmällä elokuvan teosta on jäänyt muun muassa mieleen ensimmäisen päivän kuvaukset bussissa ja ulkokuvauksissa yllättänyt rankkasade, josta loppujen lopuksi heidän mukaansa tuli koko lyhytelokuvan hienoin kohtaus.  

Tärkeimpänä nuoret nostavat yhteisen innostuksen ja intohimon lyhytelokuvan tekemiseen. Työ työryhmässä perustui täysin vapaaehtoisuuteen ja kaikki sitoutuivat tuotantoon roolista ja olosuhteista huolimatta. Kuvaukset saattoivat alkaa aamuviideltä, mutta kaikki olivat aina paikalla.  

“Jäi just päällimmäisenä mieleen, miten hyvä yhteishenki ja yhteistyö meillä oli. Kaikki tsemppasi toinen toisiaan, vaikka olisi ollut jotain haasteita”, muistelee Huovinen.  

Aluksi lyhytelokuva oli tarkoitus toteuttaa ystäväporukan kesken, mutta työryhmä paisui lopulta suuremmaksi.  

“Olisiko ollut joku 40 ihmistä työryhmässä kokonaisuudessaan”, arvioi Tuovinen. 

Nuoret eivät kokeneet kohdanneensa ennakkoluuloja tai vähättelyä, heidän mukaansa päin vastoin. Kuvausten ulkopuolella ihmiset olivat olleet kiinnostuneita kuvausten tapahtumista ja heidän vanhempansa osallistuivat lyhytelokuvan kustannuksiin sekä tulivat avustamaan kuvauksiin. 

Työryhmällä jäi lyhytelokuvan teosta monia muistoja. Kuva: Sanni Vähäkuopus

Näkymättömät esteet pois tieltä  

Kaikkia, jotka haaveilevat oman lyhytelokuvan teosta, nuoret rohkaisevat lähteä vain tekemään eikä anna minkään rajoittaa tekemistä. 

Nuoret ymmärtävät myös kynnyksen lähteä tekemään, jos tuntuu, että ympärillä ei ole kaveriporukkaa ja rohkaiseekin ottamaan rohkeasti yhteyttä puolituttuihin ja uusiin ihmisiin. 

“Jos on koskaan nähnyt ketään, joka olisi kiinnostunut esiintymisestä tai tekniikasta niin tosi monenlaisia ihmisiä saa kiinnostumaan tämän tyyppisestä projektista, koska siinä on niin monelle ihmiselle hommaa,” rohkaisee Barck.  

Ideointivaiheessa mieleen saattaa nousta “näkymättömiä esteitä” ja saattaa pohtia voiko idean toteuttaa, jos saatavilla ei ole rahaa, isoa kuvauskalustoa tai työryhmää. Nuoret huomauttavat, että näitä ei välttämättä tarvitse. Kaikkea löytyy, kun vaan uskaltaa kysyä. 

Tähtäimessä ammattilaisuus taidealalla 

Työryhmällä on tähtäimessä ammattilaisuus ja ura samoissa tehtävissä, joissa lyhytelokuvan tuotannossa toimivat. Kipinää kullekin intohimon kohteelle on vaikea selittää. Sitä on vain pakko päästä tekemään ja nuoret ovat valmiina tekemään töitä unelmiensa eteen. Tuovinen opiskelee tällä hetkellä Englannissa musikaaliteatteria ja Husso ja Huovinen puolestaan tanssitaidetta Rovaniemellä. Korkeakouluopintoihin nuoret tähtäävätkin muun muassa TeaK:iin ja Aalto yliopistoon.  

Samalla he toivovat, että arvostus taidealaa kohtaan nousisi yhteiskunnassa.  

“Toivoisin että jossain vaiheessa olisin sellaisessa elämän vaiheessa, että kukaan ei ottaisi tätä läppänä vaan se olisi oikeasti asia mitä teen ja haluan tehdä,” toteaa näyttelijän uralle tähtäävä Mikkola.  

Lyhytelokuva oli todella opettavainen kokemus koko työryhmälle ja korkean tavoitteen myötä käteen jäi paljon oppeja, miten lyhytelokuvatuotantojen parissa voisi toimia. Tuotanto toimi myös ponnahduslautana seuraaville tuotannoille. Kesäsuunnitelmissa onkin järjestää lyhytelokuvan julkistustilaisuus ja viettää muutenkin aikaa yhdessä ystäväporukan kesken. 

Sosiaalisessa mediassa lyhytelokuva on saanut paljon kiinnostuneita ja odottavia kommentteja, joista yllättynyt nuori työryhmä on innoissaan.  

Tällä hetkellä nuorilla ei ole suunnitelmissa tehdä toista lyhytelokuvaa kesän aikana, mutta eihän sitä koskaan tiedä.  

“Sitten kun se idea tulee ja syttyy niin mikään ei enää rajoita. Sen näkee sitten kesällä”, toteaa Husso.  

Koko maailma katosi-lyhytelokuva julkaistaan YouTubessa ALAprod -kanavalla 5.6.2025.

Kohti ammattilaisuutta taidealalla. Kuva: Sanni Vähäkuopus

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*