On suoranainen ihme, että Honda selviytyy loskaisesta Mikonmäentiestä juuttumatta kertaakaan jumiin. Kyltit kertovat, että saavuttiin Sanginsuun eläinten hautausmaalle. Edessäpäin häämöttää silmänkantamattomiin pieniä lumisia kumpareita ja vielä pienempiä puisia ristejä. Autosta ulos astuessa korviin kantautuu hiljaisuuden sointu. Vain yksittäisten lintujen laulanta ja askelten alla hajoavan jään narskunta rikkovat miellyttävän äänettömyyden.
Hautausmaan porttien molemmin puolin asetetut valkoiset lyhdyt toivottavat tervetulleeksi tuhansien tarinoiden äärelle. Tulijaa vasemmalla puolella oleva ruostunut penkki on nähnyt aikoja sitten parhaat päivänsä, ja puiden varisuttamat havunneulaset ovat peittäneet istuimen alleen. Pian viereistä sohjoista polkua pitkin köröttelee harmaa auto. Kuskin on oltava hautausmaan pitäjä Mikko Lantto.
Yhden miehen varassa
Sanginsuun eläinten hautausmaa otettiin käyttöön 1.7.1993. Hautausmaa on Oulun seudun eläinsuojeluyhdistyksen ylläpitämä ja yksi Suomen suurimmista.
Viiden hehtaarin kokoisen alueen hoito ja hautojen kaivaminen on ollut tähän asti yhden työntekijän, Mikko Lanton käsialaa. Työtä on tullut tehtyä yli kolmenkymmenen vuoden ajan.
”Vähän mietityttää, saako toiminnalle jatkajaa, kun minulla ikää alkaa olla jo sen verran”, toteaa Lantto hieman naurahtaen.
Harmaatukkaisen miehen taustalla häämöttää valkoinen varasto, jonka seinustalla lepää tärkeimmät työkalut: lapio ja kottikärryt.
Hautausmaalle on haudattu parikymmentä tuhatta eläintä, joista hevosia on kaksisataa. Hevosen hautaamiseen ei lapiointi riitä, vaan kuoleman koittaessa avuksi kutsutaan kaivinkone. Hevosten hautaaminen on muutenkin yllättävän työläs prosessi. Etenkin kuljetukseen liittyy välillä monimutkaisia seikkoja. Yleensä tapaturman takia lopetetulle hevoselle on hoidettava välittömästi siirto viimeiselle leposijalle, mutta kuljetuksen järjestäminen nopealla aikataululla ja ison eläimen käsittely tuottaa ajoittain hankaluuksia.
Kävelemme lähes pienten mäkien kokoisten hautojen luo. Suurin osa kuolleiden hevosten omistajista on nuoria naisia, joille eläimen menetys on ollut äärimmäisen raskasta.
Yhdelle hautakivelle on sytytetty pieni liekki hevosystävän muistolle. Posliininen enkeli katsoo haikeasti kaukaisuuteen.
Eläinsuojeluyhdistys eläinten asialla
Kaikki hautausmaalta saadut tuotot käytetään Oulun seudun eläinsuojeluyhdistyksen toimintaan. Pienten lemmikkien hautaus maksaa sata euroa ja hevosten kolmesataa. Keskimäärin haudataan yksi eläin päivässä.
Eläinsuojeluyhdistyksen Laure Kurkelan mukaan ihmisten tiedostamattomuus on suurin ongelma eläinsuojelussa. Jokaisen lemmikkiä haluavan tulisi miettiä riittävätkö resurssit todella eläimen omistamiseen. Oma fyysinen ja henkinen jaksaminen tulisi osata arvioida useita vuosia eteenpäin.
”Pelkkä rakkaus ei riitä, vaan täytyy olla into opiskella ja ottaa eläimen tarpeista selvää.”
Tiedostamattomuuden lisäksi eläinsuojelun ongelma on puutteellinen arvostus kissoja kohtaan. Kurkelan mukaan kissa nähdään vielä tänäkin päivänä usein koiraa vähäisempänä lemmikkinä. Arvostuksen puute näkyy muun muassa kissojen leikkaamattomuudessa, jonka seurauksena kissat lisääntyvät holtittomasti. Kissoja myös hylätään koiria enemmän ja niiden annetaan ulkoilla vapaana sen sijaan, että niille järjestettäisiin asianmukaisesti erilaisia virikkeitä.
Hautausmaalla arvostuksen puute ei kuitenkaan näy. Lukuisat muistomerkit ja kirjoitukset kertovat ihailusta lemmikkikissaa kohtaan.
Oulun seudun eläinsuojeluyhdistys toimii vapaaehtoisvoimin, ja järjestää monenlaista tukea ja apua eläimille sekä lemmikinomistajille. Yhdistys pyörittää muun muassa sijaiskotitoimintaa, joka auttaa kodittomiksi jääneitä eläimiä.
Lisäksi ihmisten neuvominen erilaisissa ongelmatilanteissa kuuluu yhdistyksen ykköstehtäviin.
Monet hiljaiset tarinat
Kuljemme Lanton kanssa hautojen välissä. Haudat ovat rivissä kuin ne olisivat viivaimella vedetyt. Tuuli ujeltaa mäntyjen latvoissa ankarasti ja yläpuolella pörrää hetken aikaa helikopteri. Aurinko yrittää näyttäytyä pilvien takaa. Maa on yhä luminen, vaikka talvi on viimein taipunut kevään tahtoon.
Hautojen eteen tuodut kynttilät ja värikkäät kukat lisäävät paikan herkkyyttä. Useita koiria omistanut Lantto ymmärtää hyvin, miksi lemmikkiin kiintyy syvästi ja miksi koiran menettäminen on niin vaikeaa.
”Joskus on täytynyt itse työntekijänä lähteä hakemaan asiakkaan koira kotoa eläinlääkäriin lopetettavaksi ja sieltä tänne haudattavaksi.”
Tuhannet haudat kätkevät alleen aina tarinan. Tarinan kiintymyksestä ja suhteesta ihmisen ja eläimen välillä. Tarinan, joka alkaa joskus mutkattomasti, joskus mutkien kautta, mutta joka tapauksessa kertomus on joskus syttynyt ja joskus sen täytyy myös sammua. Sanginsuun eläinten hautausmaa on paikka, jossa tarinoille on tilaa ja kaipuu on lohduttava seuralainen.
Kommentoi