Olen maksanut parikin kertaa lähemmäs kolmesataa euroa yhden konsertin lipuista ja koen, että ne ovat elämäni parhaita sijoituksia. Lippujen hinnat kuullessaan monilla ihmisillä nousee ihokarvat pystyyn järkytyksestä. Nämä samat ihmiset hyvin usein kauhistelevat, että samalla hinnalla saisin monen päivän festivaaliliput. Perään minä totean, että tiedän sen kyllä.
Lippuja ostaessani maksan palvelusta, jonka artistit tarjoavat. Nämä yli sadan euron pääsyliput yleensä sisältävät sisäänpääsyn lisäksi tapahtumasta riippuen yhteiskuvan artistin kanssa tai pääsyn kuuntelemaan artistin viimeisiä lavaharjoituksia. Joskus lippu saattaa sisältää myös jonkun artistin nimikirjoituksella varustetun fanituotteen. Toisin muotoiltuna puhutaan siis VIP-lipuista. Lähes aina VIP-lippuihin sisältyy myös aiempi sisäänpääsy konserttialueelle, mikä käytännössä tarkoittaa, että sinulla on parhaat mahdollisuudet päästä eturiviin. Eturivihän on kuitenkin riveistä se paras, eikö? Ainakin suuri osa konserttikävijöistä havittelee barrikadille eli eturiviin pääsyä. Minä olen osa tätä joidenkin mukaan ”kiskurihintaisten” VIP-lippujen kohderyhmää. Asia ei ole muuttunut, vaikka nykyään saman luokan artistien lipuista saa maksaa välillä kaksinkertaisen summan muutamien vuosien takaisiin lippuihin verrattuna.
Kulttuuritapahtumien ystävänä on surullista katsoa vierestä, kuinka kulttuuritapahtumista on muutamista eri syistä johtuen muotoutumassa kuin jokin luksustuote. Samaan aikaan kun ihmisten taloustilanne on muutenkin huono ja oikeastaan lähes kaiken hinta nousee, kalliit konserttiliput ovat harvoin ihmisten ostoslistalla. Minä taas koen, että maksan mielelläni elämyksistä, vaikka se tarkoittaisikin muissa asioissa rahan säästämistä. Mietitään tätä nyt hetki. Rahaa on käytettävissä esimerkiksi kaksisataa euroa. Sillä rahalla saisi ostettua muutaman uuden vaatekappaleen tai konserttilipun. Vaatteita saa ostettua myöhemminkin ja niitä on nykyään useimmilla ihmisillä kaapit pullollaan. Siitä ei voi koskaan olla varma, että tuleeko enää koskaan mahdollisuutta päästä jonkun tietyn artistin konserttiin.
Konserttien minulle tuoma onnellisuus, muistot, elämykset sekä yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa jaettu kokemus ovat kaiken sen rahan arvoisia. Ne ovat niitä hetkiä, joita vaalin elämäni loppuun asti. Toki en minäkään hullu ole ja aja itseäni henkilökohtaiseen konkurssiin käyttämällä viimeisiä saldoja pankkitililtäni välttämättömyyksien sijaan niin sanotusti ylimääräiseen. Raja pitää vetää jossain kohtaa.
Kommentoi