The Thing
4 / 5 oliota. Maa: Yhdysvallat/Kanada Vuosi: 1982 Genre: Kauhu
Vuonna 1982 julkaistiin John Carpenterin ohjaama The Thing – ”Se” Jostakin (jatkossa The Thing) niminen elokuva. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Etelänavalla sijaitsevaan yhdysvaltalaiselle tutkimusasemalle. Pian tällä tutkimusasemalla alkaakin tapahtua kummia. Tutkimusryhmän suojiin juossut koira paljastuu yön aikana avaruusolennoksi, joka omaa erikoisen kyvyn imitoida muita elinmuotoja, tässä tapauksessa koiria ja ihmisiä. Paljastuksesta seuraakin otteessaan pitävä psykologinen jännitysnäytelmä, sillä pian kukaan elokuvan hahmoista ei enää tiedä onko vieressä seisova henkilö työkaveri vai tätä imitoiva avaruusolio.
Etenkin elokuvan erikoisefektit, kuten räjähdykset ja laukausten äänet kuulostavat edelleen hyviltä. Tietysti etenkin räjähdykset näyttävät tarpeettoman isoilta niiden alkulähteeseen verrattuna, mutta toisaalta niinhän ne näyttävät elokuvissa edelleen.
The Thingin äänityöskentely on omaa luokkaansa ja eroaa useimmista kauhugenreen sijoittuvista elokuvista sillä, että katsojan korviin ei koko ajan soiteta jonkinlaista musiikkia, jolla pyritään luomaan tunnelmaa. Yleensä kauhuelokuvassa lähestyvän säikäytyskohtauksen pystyy aistimaan siitä, miten juuri ääntä käytetään ennen kohtausta. Jos musiikki loppuu yhtäkkiä kokonaan tai vaihtoehtoisesti äänen, yleensä musiikin, tempo alkaa kiihtymään, voi katsoja odottaa tulevansa säikäytetyksi. The Thingissä on lähes koko ajan hiljaista toimintakohtauksien ulkopuolella, niinpä katsoja on säikähdykselle altis, kun elokuvan olento hyppää kuvaan.
Myös elokuvassa käytetty musiikki ansaitsee oman kunniamainintansa. Jo ensimmäisten sekuntien aikana The Thingin ääniraita luo katsojalle jännittyneen tunnelman. Elokuvan ääniraita on italialaisen Ennio Morriconen ja John Carpenterin käsialaa.
Kokonaisuudessaan elokuvan käytännölliset erikoisefektit ovat kestäneet aikaa yllättävän hyvin. Esimerkiksi The Thingin runsaat verellä mässäilevät gore-efektit ovat täysin uskottavia ja ensiluokkaisesti tehtyjä. Katsojana on helppo unohtaa, että elokuvan olio on ihmisen ohjaama nukke, kun sitä ympäröivät efektit on tehty huolella. Myös se, että olion ollessa ruudulla se on kuvattu niin, että varjot peittävät sitä ainakin osittain. Varjot jättävät tilaa mielikuvitukselle ja auttavat katsojaa olemaan kiinnittämättä huomiota olion mahdollisiin epäkohtiin.
Kokonaisuutena elokuva on erittäin viihdyttävä katsottava vielä vuonna 2026. The Thing – ”Se” jostakin elokuvaa voi suositella kaikille kauhuelokuvien ystäville.
Kommentoi