Maaliskuinen aurinko pilkistelee satunnaisesti pilvien välistä Nordbergin möljän edustalla. Jäällä on hieman vettä, joka loiskahtelee kumisaappaiden alla. Lotina kuitenkin peittyy tuhansien ihmisten puheiden kakofoniaan, joka soljuu jään yllä. Se on sekoitus merilappilaista mongerrusta ja ilakointia, väki on saapunut Tornion Suurpilkeille. Äänivallin läpi leikkaavat satunnaiset moottorikelkkojen pärinät ja akkukäyttöisten kairojen vinkuna.
Samalla kun tuhannet pilkkijät tuijottavat tölkkiensä ja avantojensa tyhjyyteen, lavalta kuuluu tasainen basson rytke. Matalat taajuudet kulkevat jäätä pitkin selkeästi ja kauas. Sanotaan, että kalassa pitää olla hiljaa, jotta kalat eivät säiky, mutta toisin on tänään Torniossa.
Pilkkihaalareita ja pystypilkkejä
Tornion Suurpilkit on Suomen suurin pilkkikilpailu ja todellinen kevään massatapahtuma. Tapahtuman vetovoima perustuu kalastuksen ja viihteen yhdistelmään.
Tapahtuma tarjoilee kaikille jotakin. Lapsille on oma pilkkikilpailu, ja heidän viihdytyksestään vastaavat tänä vuonna Pikku Kakkosesta tutut Maltti ja Valtti. Illan virallisilla jatkoilla Park Hotellissa aikuisia viihdyttävät suomalaisen viihteen ikonit Meiju Suvas ja Tauski.
Tapahtuma kerää Tornionjoen jäälle vuosittain kymmenisen tuhatta kävijää. Yksi heistä on Aapo Palmgren, joka on osallistunut tapahtumaan jo lähes kahden vuosikymmenen ajan. Saalista ei kuitenkaan vielä ole tullut. Vieressä toinen pilkkijä on saanut pikkukaloja, kuten kiiskiä ja särkeä, mutta Palmgrenillä ei vielä ole nykinyt.
”Yritän tässä suurahventa tai haukea, joten pyydykset ovat sen mukaiset. Isoja jigejä ja pystypilkkejä” hän kertoo.
Palmgren on kokenut Tornion Suurpilkkien kävijä. Pitkä kokemus näkyy myös suhtautumisessa tapahtumaan. Tärkeintä ei ole saalis, vaan perinne ja tunnelma.
Kala syö hiljaa
Kalastajien keskuudessa elää sitkeä uskomus, että kalassa pitäisi olla hiljaa. Tornion Suurpilkeillä tämä ei toteudu, sillä jäällä on tuhansia ihmisiä ja jatkuva meteli. Palmgrenin mielestä hälinä vaikuttaa kalastukseen.
”Oma mielipiteeni on, että kyllä se vaikuttaa. Aika mielipuolinen kala saa olla, joka tulee tällaisessa hälinässä syömään” hän toteaa.
Palmgren on aina ollut sitä mieltä, että kala syö paremmin kun ollaan hiljaa. Sama pätee vaikka merellä: jos kuuntelee bluetooth-kaiuttimesta musiikkia kovalla, saalis on yleensä heikompi kuin silloin, kun kalastaa rauhassa yksin.
Vaikka hälinä voi vaikuttaa kalansaantiin, Palmgrenia se ei Suurpilkeillä häiritse. Se kuuluu tapahtuman luonteeseen, paikalle ei ole tultu niinkään saaliin takia.
Muistoja vuosien varrelta on kertynyt paljon. Yhtenä vuonna Palmgren ylsi jopa palkintosijoille. Mukaan lähti silloin Abu Garcian virvelisetti, joka kotiutettiin 250-grammaisella ahvenella. Vaikka tänä vuonna kala ei ole vielä syönyt, Palmgren jää vielä kärsivällisesti seuraamaan vavan nokkaa.
Kalat kuulevat
Kalat aistivat ääntä ja värähtelyä kylkiviiva-aistillaan. Sen avulla ne hahmottavat vedessä olevia ja liikkuvia asioita ja esimerkiksi äänenpaineen muutoksia. Ihmisen aisteista kylkiviiva-aisti vastaa siis kuulon ja tuntoaistin yhdistelmää.
Ihmisen aiheuttama melusaaste yleisesti ottaen haittaa kaloja. Laivaliikenne, veneet ja kaikuluotaimet lisäävät vedenalaista melua. Useimmat kalat kuulevat hyvin, ja äänillä on tärkeä rooli niiden elämässä.
Melu voi häiritä kalojen leviämistä, lisääntymistä, viestintää ja kykyä välttää saalistajia.
Voisi olettaa että tuhansien ihmisten kävely jään päällä, kairaaminen tai kelkkojen äänet karkottaisi kalat laajalti alueelta, mutta silti ovat Tornionjoen jäällä siimat paikoittain kireitä.
Loppupunnitus
Päivän kääntyessä kohti iltaa, sähkökairat viimein hiljenevät. Kalat viedään punnitukseen ja punnituksesta väki siirtyy kohti Tornion yötä. Osalla pilkkiminen jatkuu tuopin ääressä, onnekkaimmat kairaavat ehkä aamuyöstä uudelleen. Tornion Suurpilkit todisti sen, miten hiljaisen harrastuksen parissa voi myös ilakoida äänekkäästi.
Kommentoi