Zumban suosion lasku on näkynyt uutisotsikoissa, mutta Linnanmaan liikuntakeskuksen salissa siitä ei ole mitään tietoa. Paikat korkeakouluopiskelijoille suunnatulle viikoittaiselle zumbatunnille menevät nopeasti, ja sinne mahtuu vain neljäkymmentä nopeinta ilmoittautujaa loppujen jäädessä nuolemaan näppejään.
Jo kymmenen minuuttia ennen tunnin alkua ihmiset odottelevat käytävässä edellisen liikuntatunnin päättymistä. Salista löytyy jokaiselle juuri sopiva soppi, mutta ylimääräistä tilaa ei ole. Takarivissä olevista huokuu pieni jännitys, ja sieltä kuuluu hermostunut puheensorina. Eturivissä olevista katsotaan mallia, sillä heiltä tunnin koreografiat tuntuvat löytyvän jo ulkomuistista.
Oulun yliopistossa englannin kieltä ja kirjallisuutta opiskeleva Matti Pänttäjä, 34, on yksi tunnin vakiokävijöistä. Ensimmäisellä kerralla ystävä sai suostuteltua hänet mukaansa kokeilemaan lajia.
“Oli vähän sellainen fiilis, että heiluin ympäriinsä ja olin varmaan kaikkien tiellä. Mutta se oli mukavaa, ja ohjaaja oli aivan huippu. Olen tullut tänne joka viikko sen jälkeen”, Pänttäjä muistelee.
Musiikki, hauskuus ja liikunta ovat isoimmat tekijät zumban vetovoimaisuudessa. Näin vastaa myös Pänttäjä, kun häneltä kysytään lajin parhaista puolista.
“Tämä virkistää sekä mieltä että kehoa. Aina kun lähtee tunnilta, on enemmän energiaa kuin ennen tuntia.”, Pänttäjä toteaa.
Tänne tullaan vain bailaamaan
Tunnilla on yllättävää se, miten mahtava ja kannustava tunnelma paikan päällä on. Hikeä puskee tunnin edetessä, mutta hymyjä ja iloisia katseita näkee silti ympäri salia. Hyvän yhteishengen myös kuulee, sillä tunnin ohjaaja Satu Koivisto saa ihmiset huudahtelemaan ja taputtamaan käsiään musiikin tahdissa. Jokaisen kappaleen jälkeen ohjaajalle ja kanssatanssijoille annetaan raikuvat aplodit.
Daddy Yankeen kappale Rompe lähtee soimaan. Tunnilla on paljon rytmikkäitä kappaleita, joiden tahti on nopea. Zumba perustuu latinalaisrytmeihin. Se on rekisteröity tavaramerkki, ja tunnilla täytyy tanssia vähintään yhtä seuraavista tanssimuodoista: merengue, salsa, cumbia tai reggaeton. Lämmittelyn ja loppuverryttelyn välillä noin seitsemänkymmentä prosenttia kappaleista täytyy olla latinalaisrytmejä. Muuten tuntien sisältö voi vaihdella eri ohjaajien vetäminä paljonkin. Tunti koostuu intervallityyppisestä ohjelmasta: välillä täytyy olla hitaampia ja välillä nopeampia kappaleita.
“Yritän pitää tunnin kattauksen hyvin monipuolisena”, Koivisto mainitsee tuntiensa sisällöstä.
Zumbaohjaajille tulee viralliselta lajitaholta joka toinen kuukausi noin kymmenen kappaletta ja jokaiseen kaksi koreografiaa, jotka ovat ohjaajien käytettävissä tunneilla. Niistä saa valita mieleisensä, yhdistellä koreografioita tai luoda sisällön täysin itse.
“Valtaosan tunnin materiaalista teen itse. Siihen menee paljon aikaa, kun etsii sopivia kappaleita. Biisin pitää olla sellainen, että saan siitä sen fiiliksen”, Koivisto kertoo.
“Heti ensimmäisestä kerrasta tiesin, että tämä on minun juttuni”
Tunnin ohjaaja Satu Koivisto löysi lajin pariin jo yli kymmenen vuotta sitten.
“Se oli sitä aikaa, kun Ostos-TV:ssä pyöri zumbamainoksia. En ollut koskaan harrastanut mitään tanssia, mutta niitä katsoessa ajattelin, että se näyttää mielenkiintoiselta ja mukavalta”, Koivisto muistelee harrastuksensa alkuaikoja.
Tämän jälkeen hän keräsi vielä vuoden ajan rohkeutta osallistuakseen ensimmäiselle tunnille.
“En saanut ketään kaveria tunnille mukaan, joten lopulta rohkaistuin ja menin yksin. Heti ensimmäisestä kerrasta tiesin, että tämä on minun juttuni”, Koivisto lisää hymyillen.
Hyvä musiikki ja lajin armollisuus aloitteleviakin tanssijoita kohtaan on Koiviston mielestä zumban parhaimpia puolia. Tärkeintä on vain pysyä liikkeessä. Samaa mieltä on myös tunnille osallistunut Pänttäjä:
“Haastavinta on, jos haluaa tehdä liikkeet juuri niin kuin ohjaaja ja pysyä perässä. En tosin tiedä, onko se niinkään tunnin tavoite. Se että on hauskaa ja liikkuu, on tärkeintä.”
Täällä ei tarvitse osata tanssia
Tunnin aikana tosiaan tulee liikuttua. Siitä huolimatta se ei tunnu liian raskaalta tai pakkopullalta, koska tanssiminen vaatii kaiken keskittymisen. Välillä on vaikeuksia pysyä tahdissa ja omaksua askellukset sekä käsiliikkeet oikein. Tanssikuviot opitaan lennosta ohjaajaa seuraten. Tämä ei kuitenkaan näytä hidastavan ketään, ja kaikki tanssivat oman tasonsa mukaan.
Koivisto suunnittelee tunnit monen tasoisia osallistujia ajatellen. Tunnit koostuvat pääasiassa perusaskelluksista ja -kuvioista. Lisähaastetta saa, kun ottaa mukaan myös käsiliikkeet ja pyörähdykset.
Tunnin edetessä ohjaajan käsimerkkejä oppii lukemaan paremmin. Zumbaan ei kuulu lainkaan sanallista ohjeistusta. Kolumbialaisen Alberto Perezin luoman lajin harrastamiseen yhteistä kieltä ei siis tarvita, vaan zumbatunnille voisi osallistua vaikka maailman toisella puolella.
Ilman minkäänlaista tanssitaustaakin menoon on mahdollista päästä mukaan, ja onnistumisen tunteita tulee erityisesti, kun pääsee omasta jännityksestä eroon ja liikkumisesta tulee vapautuneempaa.
“Tärkeintä on, ettei stressaa siitä osaako liikkeitä. Täällä pitää vain olla oma itsensä, nauttia musiikista ja heilua menemään”, Koivisto muistuttaa.
Intohimona zumba
Koivisto veti ensimmäisen zumbatuntinsa vuonna 2019. Se on jäänyt mieleenpainuvimmaksi hetkeksi hänen zumbaurallaan.
“Jännitti aivan kamalasti. Tuntui, että hyperventiloin ja pyörryn kohta. Olen aina ollut sellainen, etten tykkää olla esillä”, Koivisto myöntää.
Tällä tunnilla tuollaisesta jännityksestä ei ole osallistujan näkökulmasta tietoakaan. Päinvastoin: Hymy kasvoillaan Koivisto tanssii varmoin liikkein muiden edessä ja kannustaa omalla olemuksellaan osallistujia mukaan musiikin rytmeihin.
Ohjaajan pätevyyden hän sai käymällä Zumban järjestämän zumbaohjaajakoulutuksen vuonna 2018. Koulutus oli kahden päivän mittainen.
Silloin hän oli täysin varma siitä, ettei hänestä tulisi ikinä ohjaajaa. Koulutus selvensi Koivistolle, mitä kaikkea zumbaohjaajan työssä vaaditaan, ja vahvisti hänen päätöksensä. Keväällä 2019 Koiviston mieli alkoi kuitenkin muuttua, kun zumbaohjaajista oli pulaa. Hän alkoi kevään aikana pikkuhiljaa kasaamaan ensimmäisen tuntinsa koreografiaa. Kesällä hän alkoi vetämään ensimmäistä ryhmäänsä.
Samana syksynä hänellä oli jo kolme vakituista tuntia viikossa, jotka hänellä on yhä tänäkin päivänä. Sen jälkeen mukaan on tullut vielä kolme muuta paikkaa, joissa kaikissa hän pitää yhden tunnin viikossa.
“Minulla on todella paljon asiakkaita, jotka ovat ihan alusta asti käyneet näillä minun tunneillani. Meistä on tullut ihan ystäviä tässä vuosien mittaan. On myös ihana nähdä, kun zumbaajat tutustuvat toisiinsa ja saavat tunneilta kavereita”, Koivisto kertoo.
Zumbasta ja ohjaajan työstä Koivisto puhuu silmät tuikkien
“Parasta tässä on se fiilis näillä tunneilla, ja se kun saa ihmiset tanssimaan ja nauttimaan siitä ja musiikista. Kun näet ne kaikki hymyilevät kasvot, ja miten innoissaan kaikki ovat – se on tämän lajin suola”, Koivisto kuvailee.
“Tunnin jälkeen monet tulevat sanomaan, että tämä pelastaa päivän”
Tunnin loppu lähenee. Kappale vaihtuu hitaampaan ja salillinen ihmisiä rauhoittuu. Alamme venyttelemään tunnilla rasitettuja lihaksia.
Kädet suoriksi eteen. Sitten ristiin kylkiä vasten, sillä viimeisenä vuorossa on iso halaus itselle.
Ihmisiä lähtee valumaan pois salista. Koivistolle huudellaan kiitoksia ja kehuja tunnista niin suomeksi kuin englanniksikin.
“Palautetta tulee paljon ja se on hirveän positiivista. Tunnin jälkeen monet tulevat sanomaan, että tämä pelastaa päivän”, Koivisto kertoo.
Kommentoi