Yhden seinän mittaisten peilien kautta voi huomata rauhalliset ilmeet ja askellukset, kun kävellään ympäri tanssisalia.
“Pysähtykää, kun tuntuu siltä, ja tehkää jotain heiluvaa liikettä – mikään liike ei ole väärin”, tanssinopettaja Tinja Keinonen huikkaa.
Hän opiskelee tanssinopettajaksi Oulun ammattikorkeakoulussa sekä on Unimoven yksi tanssituntien ohjaajista. Unimove tarjoaa Oulussa liikuntapalveluja korkeakoulujen opiskelijoille ja henkilökunnalle.
Kävely jatkuu rauhallisen ja hidastempoisen musiikin tahdissa, kunnes tempo vaihtuu hieman nopeampaan. Samalla askel kiihtyy. Kengät vinkuvat lattiaa vasten ja housujen lahkeet suhisevat, kun venyttelyliikkeitä vaihdetaan. Pian lämmittelyt ovat ohi.
Koreografia rakentuu pala palalta
Koreografiaa opetellaan aluksi pienissä osissa, ja vähitellen ne kootaan kokonaisuudeksi. Uusia liikkeitä harjoitellaan kulkemalla tanssisalin poikki.
“Kädet ensin lattiaan, sitten oikea jalka ja viimeisenä vasen”, Keinonen ohjeistaa.
Osallistujat seisovat jonoissa salin reunalla ja lähtevät vuorollaan kokeilemaan uutta liikettä Keinosen johdolla. Hänen mielestään opettamisessa on tärkeää yhdistää sanallinen ohjaus ja näyttäminen.
“Kun musiikin laittaa päälle niin kaikki palaset loksahtavat paikalleen. Silloin oppiminen hahmottuu.”
Musiikki ohjaa liikettä
Ihmiset heiluvat hieman paikallaan ennen musiikin alkua. Joku hapuilee paidan helmaa, toinen korjaa hiuksiaan.
Kappale alkaa ja hetken kuluttua tulee kohta, josta koreografia käynnistyy. Osallistujat uppoutuvat tanssiin.
Tunnilla kuultava musiikki on rauhallista ja melodista, mikä on tyypillistä nykytanssille. Helsingin tanssiopiston mukaan nykytanssi on monipuolinen ja ilmaisuvoimainen tanssilaji, jossa yhdistyy luovuus ja dynaaminen liike.
Musiikin vaihtelut ohjaavat liikettä. Keinonen kertoo, että niiden kautta voi pohtia kuinka hennosti tai voimakkaasti liikkeen voi tehdä. Lyyrinen musiikki tekee liikkeestä virtaavampaa ja jatkuvampaa. Samalla musiikki tukee ilmaisua.
Musiikki on iso osa opetusta, mutta tanssia voisi kuitenkin opettaa ilman sitä. Saara Kuhanen pohtii tätä näkökulmaa artikkelissaan Musiikin ja eri äänimaailmojen käyttö tanssin opetuksessa. Osa kokee musiikin käytön tärkeäksi. Toisten mielestä tanssin tekeminen tiettyihin musiikin iskuihin häivyttää luovuuden ja oman kehon kuuntelun. Liikkeen tulisi syntyä kehoa kuunnellen, ei musiikkia seuraamalla.
Taustalla kokemus
Keinonen on harrastanut tanssia kuusivuotiaasta lähtien. Kiinnostus sekä tanssiin että opettamiseen johti hänet alalle.
Kokemus vaikuttaa siihen, miten musiikkia hahmottaa. Musiikin ja liikkeen yhdistäminen on oppimisprosessi, joka vaatii aikaa ja uskallusta. “Jos ei ole kokemusta siitä, että tanssii moniin erilaisiin musiikkeihin, silloin voi olla vaikeaa lähteä liikkeelle mistään sen sisällä”, Keinonen selittää.
Kun Keinonen keksii uutta liikettä, hän yrittää löytää sopivan rytmin ja musiikin ryhmän tason mukaan. Musiikki toimii tekemisen pohjana, varsinkin pidempien tanssisarjojen kohdalla.
“Valitsen musiikin aika paljon tunnepohjalta, sen mukaan mikä tuntuu oikealta ja mihin lähtee tulemaan inspiraatiota”, hän kertoo.
Tanssin iloa loppuun saakka
Muutamien koreografian läpimenojen jälkeen tunti alkaa olla lopuillaan. Osallistujat siirtyvät ympäri salia mieleisille paikoilleen seisomaan ja sulkevat silmänsä.
Tila hiljenee ja Keinonen ohjeistaa liikkumista musiikin mukana. Kun silmät avautuvat salissa vallitsee levollisuus ja iloinen tunnelma onnistuneen tunnin jälkeen. Lopuksi annetaan vielä yhteiset aplodit.
Lähteet:
JAMK: Musiikin ja eri äänimaailmojen käyttö tanssin opetuksessa
Kommentoi