Iiris Törrönen on pienestä pitäen pitänyt itseään liikunnallisesti lahjakkaana ja urheilu on kuulunut aina elämään. Törrönen kuvaile perhettään urheilulliseksi. Hänen sisaruksensa harrastavat myös urheilua. Isoveli on kilpaillut voimanostossa ja kaksoissisko pelaa jalkapalloa ammatikseen.
”Lapsesta asti olemme kisailleet keskenään, että kuka saa eniten leukoja.”
Taitoluistelun raakuudella oli kauaskantoisia vaikutuksia
Kajaani jäi taakse, kun Törrönen muutti koulun perässä Ouluun. Ensin Törrönen kävi lukion, jonka jälkeen hän kouluttautui hierojaksi. Hierojakoulun jälkeen hän opiskeli erikoisammattitutkinnon, johon sisältyi urheiluhierojan tutkinto. Hierojan hommia hän teki pitkään, kunnes fyysinen työ alkoi kuormittamaan liikaa.
Tällä hetkellä on menossa kolmas vuosi tradenomiopintoja. Ala tuntuu oikealta. Koulun ohella Törrönen työskentelee seuransa somevastaavana. Somen tekeminen on mieluista Törröselle.
Ensimmäinen harrastus oli taitoluistelu, jonka Törrönen aloitti 7-vuotiaana äidin innoittamana. Taitoluistelu pysyi kuvioissa pitkään. Vuosien myötä hän huomasi, että laji toi paljon ulkonäköpaineita. Lajin raakuus ja tiukka arvostelu aiheutti hiljalleen syömishäiriön käyttäytymistä. Sen myötä tulivat myös mielenterveysongelmat. Kun Törrönen oli lukiossa, hän sai diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Diagnoosi auttoi ymmärtämään väsymyksen ja masennuksen oireet.
”En pitänyt itseäni minään, kun lopetin taitoluistelun”
Täysi-ikäisyyden kynnyksellä Törrönen lopetti taitoluistelun. Vielä nykypäivänäkin syömishäiriö aiheuttaa välillä päänvaivaa. Iän kartuttua Törrönen on tajunnut syömisen tärkeyden.
”Jos en syö tarpeeksi ja monipuolisesti, en kehity.”
Kun taitoluistelua ei enää ollut, joutui Törrönen pohtimaan paljon omaa identiteettiään. Törrönen on hiljalleen alkanut ymmärtämään, ettei urheilu pelkästään määritä häntä. Ajatustyössä on matkaa vielä jäljellä, mutta Törrönen kokee asian menevän koko ajan parempaan suuntaan. Vaikka kisa menisi huonosti, on hän silti yhtä arvokas ihmisenä.
Törrönen ei osannut kuvitella tulevaisuutta ilman kilpaurheilua, joten uusi harrastus täytyi löytyä.
”En osaisi vain kuntoilla silloin tällöin. Kun jotain teen, teen sen täysillä.”
Törrösellä nopeus ja räjähtävyys ovat aina olleet vahvoja ominaisuuksia. Törrönen on aina tykännyt juosta lujaa, jonka takia lajiksi valikoitui yleisurheilu. Aloittaessaan lajin, hän oli jo täysi-ikäinen. Lajiksi valikoitui pikamatkat. Lempimatka on 100 metrin pikajuoksu.
Moni ajatteli, että Törrönen aloitti lajin liian myöhään. Lapsena harrastetusta urheilusta on ollut hyötyjä aikuisiällä aloitetulle harrastukselle.
”Minun mielestäni koskaan ei ole liian myöhästä aloittaa uutta lajia.”
Loukkaantumiset ovat varjostaneet uraa
Törrönen on kokenut pitkällä urheilu-urallaan paljon loukkaantumisia ja sairasteluja. Syömishäiriöllä on ollut vaikutusta loukkaantumisiin.
”Olen tajunnut myöhemmin, että saatoin itse omalla tekemiselläni vaikuttaa loukkaantumisiin.”
Isoimmiksi loukkaantumisiksi Törrönen luettelee päkiän, jalkaterän ja jalkapöydän vammat. Vammat ovat olleet rasitusmurtumia. Enää ei auta surkuttelu. Pitkä aliravitsemus haurastuttaa luustoa ja lisää loukkaantumisten ja sairastelujen riskejä.
”Juostessa tunsin kipua pitkään, mutta ajattelin, ettei siinä ole mitään.”
Pitkään kivun sietäminen pakotti Törrösen lopulta käymään lääkärissä. Lääkäri kehui Törrösen korkeaa kipukynnystä, kun tämä oli pystynyt juoksemaan, vaikka jalkapöydässä luu oli murtunut poikki. Vamma oli paha ja lähellä oli tilanne, ettei voisi enää juosta samalla jalalla. Loukkaantumiset ovat olleet henkisesti raskaita prosesseja.
”Paljon tuli mietittyä loukkaantumisten aikana, että pystynkö enää koskaan juoksemaan.”
Törrösellä on ollut paljon ajanjaksoja, jolloin ei ole pystynyt juoksemaan loukkaantumisten takia. Halu treenata ja juosta oli kova. Jalkojen iskutusta ei saanut tehdä, koska murtumat eivät olisi parantuneet kunnolla.
”Minua harmitti, että junnasin monta vuotta paikoillaan, kun muut kehittyivät ja menivät eteenpäin.”
Kivutonta treenaamista
Viimeisimmän loukkaantumisen jälkeen Törrönen vaihtoi valmentajaa. Nykyiset valmentajakuviot tuntuvat toimivilta. Nuorempana Törrönen treenasi välillä liikaa ja palautuminen oli vähissä. Mitä enemmän treeniä, sen parempi.
”En ehkä ennen tajunnut, kuinka tärkeää on pitää lepopäiviä, jotta kuormitus ei muutu liian suureksi.”
Nykyään lepopäivinä levätään. Ylimenokaudella Törrönen tekee kaikkea muuta, mitä ei treeni- ja kisakaudella ehdi. Ylimenokaudella Törrönen ei treenaa, vaan keskittyy palautumiseen, kavereiden kanssa hengailemiseen ja reissailemiseen.
Pitkästä aikaa Törrönen on voinut treenata koko treenikauden ilman loukkaantumisia. Tavoitteena on ensi kaudella päästä halliyleisurheilun SM-kisoihin ja Kalevan kisoihin.
”Kisakausi jännittää, mutta osaan ottaa jo vähän rennommin koko ajan.”
Iiris Törrönen
- 26-vuotias
- Kotoisin Kajaanista, asuu Oulussa
- 3. vuoden tradenomiopiskelija
- Edellinen ammatti urheiluhieroja
- Yleisurheilija
- Töissä urheiluseura Oulun Pyrinnöllä
Kommentoi