Parin viimeisen vuosikymmenen aikana naisartistit ovat marssineet päättäväisesti Suomen musiikkibisneksen kärkeen. Naiset ottavat aktiivisesti tekijän roolia – he säveltävät, sanoittavat, tuottavat, laulavat ja soittavat. Jutta Rahmel luottaa omassa tekemisessään kansanmusiikista saamiinsa juuriin, rehellisyyteen ja intuitioon.
Muskarin kautta musiikkiopistoon ja sieltä Sibelius-Akatemiaan. Rahmelin reitti muusikoksi on kulkenut perinteistä kaavaa, jossa lapsuudessa alkanut harrastus on jalostunut vuosien myötä ammatiksi. Hän perusti ensimmäisen bändinsä yhdeksänvuotiaana.
”Musiikkiopistossa bänditoiminta tuli todella tärkeäksi. Perustimme vuonna 2000 yhtyeen nimeltä Kardemimmit, joka viettää tänä vuonna 20-vuotisjuhlavuotta. Ilman Kardemimmejä en olisi todennäköisesti jatkanut soittamista”, Rahmel muistelee.
Musiikkiopistosta Rahmel suuntasi ammattiopintojen pariin Sibelius-Akatemiaan.
”Olin Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla jo lukioaikana. Se oli käänteentekevä paikka – kun pääsi osaksi siellä olevaa yhteisöä, tuntui luontevalta hakea jatko-opiskelemaan ammattiopintoihin.”
Rahmel valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2017 pääaineinaan kantele ja laulu. Hän kuvaa Akatemian antaneen hyvän pohjan muusikon työhön.
”Sibelius-Akatemia on muusikkolähtöinen oppilaitos, joka antaa monipuoliset valmiudet toimia muusikkona ja taitelijana. Etenkin kansanmusiikin aineryhmän koin avarakatseisena paikkana, joka rohkaisi oman taiteen luomiseen.”
Haaveena luoda uraa myös Euroopassa
Vielä lukioaikana Rahmel ei ollut varma, mitä hän haluaa isona tehdä. Ajatus muusikkoudesta kirkastui vaivihkaa aikuistumisen sekä ammattiopintojen myötä. Varsinainen taiteilijaidentiteetti alkoi vahvistua kuitenkin vasta opintojen edetessä. Rahmel tunnistaa alan vaativuuden ja muusikon yrittäjämäisen aseman – omat työt pitää luoda itse. Musiikin tekemisen ohella hän työskenteleekin osa-aikaisena lipunmyyjänä.
Rahmel on julkaissut Kardemimmien kanssa viisi albumia. Soolodebyyttinsä hän teki vuonna 2018, jolloin päivänvalon näki folkhenkinen EP Varjot kulkevat mukanani. Sittemmin laulukieli on vaihtunut: ensimmäinen englanninkielinen single White Smoke julkaistiin viime vuoden loppupuolella ja tuorein Oblivious maaliskuun alussa.
”Julkaisemani suomenkielinen materiaali linkittyy mielessäni todella vahvasti opintoihin. Valmistumisen myötä tuli ihana vapautumisen tunne – nyt voin tehdä ihan mitä haluan”, Rahmel kertoo.
Hän kuvaa kiinnostuneensa elektronisen ja orgaanisen soundin yhdistämisestä sekä tähyävänsä laulukielen vaihdon myötä myös ulkomaille.
”En haluaisi välttämättä rajata itseäni pelkästään Suomeen. Haaveenani on luoda uraa ja nimeä ainakin Euroopan tasolla.”
Vesalan riveihin J. Karjalaisen kautta
Rahmel vastaa oman musiikkinsa tekemisestä pääosin itse. Tärkeänä aisaparina tuottamisprosessissa toimii Artlab Studion tuottaja Jussi Liukkonen, jonka kanssa kappaleet muovautuvat demotasolta lopulliseen muotoonsa. Itse luomisprosessiin kuuluu säveltämistä, sanoittamista, sovittamista, laulamista, soittamista ja tuottamista.
Tekemisen tasolla koen laulamisen tärkeimmäksi elementiksi: laulaessa joutuu kohtaamaan itsensä.
”Tällä hetkellä musiikin tekemisessä kiehtoo eniten luova prosessi sekä tuottaminen. Tekemisen tasolla koen laulamisen tärkeimmäksi elementiksi: laulaessa joutuu kohtaamaan itsensä. Sen kautta pääsee ilmaisemaan itseään vielä syvemmällä tasolla kuin soittaessa.”
Suuremmalle yleisölle Rahmel on tullut tutuksi Vesalan riveistä. Yhteistyö alkoi vuonna 2017, jolloin hän esiintyi Vesalan ja Aili Järvelän kanssa Meidän festivaali -tapahtumassa. Rahmel ja Järvelä olivat osallistuneet aikaisemmin samana vuonna J. Karjalaisen 60-vuotisjuhlatempaukseen, jossa eri artistit coveroivat Karjalaisen tuotantoa. Rahmel ja Järvelä tekivät oman versionsa Keihäänkärki -kappaleesta, jonka Vesala kuuli sosiaalisen median kautta. Vesala piti kuulemastaan ja ehdotti kaksikolle yhteistyötä. Rahmel ja Järvelä ovat olleet Meidän festivaalin lisäksi mukana Vesalan viimesyksyisellä konserttisalikiertueella sekä lokakuussa Hartwall Areenalla järjestetyssä konsertissa. Televisiossa heidät on nähty Vain Elämää -ohjelmassa, jossa he versioivat Vesalan kanssa Lauri Tähkän kappaleen Tulkoon mitä vaan. Rahmel arvostaa yhteistyön kautta saamaansa kokemusta.
”Vesalan kautta olen saanut kosketusta pop-musiikkipuoleen ja nähnyt, miten siellä ollaan ja tehdään töitä. Se on ollut todella arvokasta ja opettanut minulle paljon suhteessa omaan tekemiseen.”
Pop-musiikki pyyhkii pölyt kanteleesta
Kansanmusiikki on viime vuosina nostanut päätään popmusiikin rinnalla ja jopa siihen yhdistettynä. Pop- ja elektrosoundeihin yhdistetään vaivattomasti niin kanteletta kuin harmonia. Artistit, kuten Ida Elina ja Lauri Schreck, ovat modernisoineet Suomen kansallissoittimen asemaa ja päivittäneet sen pölyttynyttä mielikuvaa. Rahmel kokee muutoksen tervetulleena.
”Tekijöitä on nyt enemmän. Nimenomaan sellaisia tekijöitä, jotka tekevät omaa musiikkiaan otteella, joka istahtaa tähän hetkeen. Toivon, että jatkossa kantele instrumenttina jollakin tavalla arkipäiväistyisi”, Rahmel pohtii. Hän soittaa itse pääsääntöisesti 39-kielistä kanteletta. Kardemimmien keikoilla soi ison kanteleen lisäksi myös 15-kielinen kantele.
Rahmel kertoo oman persoonallisuutensa tihkuvan musiikkiin vahvasti. Hän kuvaa olevansa intuitiivinen ja luottavansa omaan vaistoonsa ja sydämen ääneen.
”Minusta löytyy rohkeutta olla rehellinen sekä itselle että muille niin taiteen tekemisessä kuin muutenkin elämässä. Pidän pehmeyttä ja herkkyyttä tärkeinä työkaluina luomisessa ja olen uskaltanut vasta hiljattain kääntää sen voimavaraksi työssäni. Toivon, että tämä kuuluu myös musiikistani.”
Rahmel, Järvelä ja Vesala järjestävät livestream-keikan perjantaina 29.5. klo 19.00. Keikalla kuullaan versiointeja kaikkien kolmen naisen tuotannosta konserttikanteleen, harmonin ja viulun säestyksellä. Katseluoikeudet keikalle voi ostaa Ticketmasterin kautta.
Kommentoi