“Ei saa syödä liikaa sokeria, ettei tule sokerihumalaa.” Kaikki ovat kuulleet puhuttavan sokerihumalasta, etenkin lapsena vanhempien suusta edeltävää lausetta kuuli usein. Sokerihumalalla viitataan henkilön ylivilkkauteen ja levottomuuteen, jonka aiheuttaa äkillinen nopea verensokerin vaihtelu sokerin nauttimisen seurauksena.
Nopean googlailun tuloksena näyttää siltä, että sokerihumalaa pidetään myyttinä. Myös artikkeleiden lomassa olevissa tutkimuksissa sokerin ei ole havaittu vaikuttavan hyperaktiisuuteen tai aiheuttavan sokerihumalaa. Miksi sokerihumalasta kuitenkin puhutaan edelleen kuin se olisi totta?
Sokerihumalaa on terminä vaikea määritellä, sillä minkäänlaista humalatilaa sokeri ei aiheuta. Näin toteaa myös ravitsemusterapeutti Kirsi Englund.
“Termi sokerihumala on kenties huono sana kehon normaaleille toiminnoille. Glukoosin nauttiminen kyllä nostaa verensokeria ja siten myös kehon vireystilaa.”
Lisäksi sokeria syödessä aivoissa vapautuu hermovälittäjäaineita, serotoniinia sekä dopamiinia, jotka yhtä lailla vaikuttavat mielialaan ja vireyteen. Lasten tapauksessa sokerin nauttiminen ja sitä kautta nopea verensokerin vaihtelu voi aikuisiin verrattuna näkyä käytöksessä enemmän. Aikuiset ovat usein lapsia taitavampia säätelemään ruokailujaan ja etenkin käyttäytymistään verensokerin tasosta riippumatta. Lopulta sokerin vaikutukset ovat kuitenkin yksilöllisiä.
Asian tutkiminen on haastavaa
Monissa sokerihumalaa käsittelevissä artikkeleissa puhutaan erinäisistä “labratutkimuksista”, mutta useissa jutuissa ei oltu kuitenkaan mainittu lähteitä näihin tutkimuksiin. Lisäksi tutkimuksissa käytetyt sokerimäärät ovat suhteellisen pieniä verrattuna arkisiin tilanteisiin, joissa sokeria nautitaan, sillä määrät vaihtelivat noin 45–200 gramman välillä.
Löytyy kuitenkin yksi australialainen tutkimus, jossa syvennyttiin eri sokerimuotojen vaikutukseen esikouluikäisten käyttäytymisessä. Tutkimuksessa lapsille annettiin 45 grammaa kuivattuja hedelmiä tai suklaata, minkä jälkeen heidän käyttäytymistään tarkkailtiin. Tutkimuksessa ei ollut käytössä kolmatta kontrolliryhmää, joka olisi jätetty ilman kumpaakaan sokerin lähdettä. Lasten käytöstä ilman sokeria ja sokeria saaneena ei siis vertailtu. Tämän lisäksi tutkimuksessa ei oltu huomioitu lasten verensokeritasoja ja niiden muutoksia ennen ja jälkeen sokerin saannin.
Voi myös olla, että myytti sokerihumalasta on lähtenyt lopulta kiertämään vain sen psykologisten puolten vuoksi. Etenkin lasten tapauksessa yliaktiiviseen käytökseen voi vaikuttaa ennemmin sokerin syömistilanne, kuten syntymäpäiväjuhlat, eikä itse sokeri.
Totta vai tarua? Totta.
Lopputuloksena voimme todeta, ettei sokerin nauttiminen varsinaisesti aiheuta humalatilaa tai käytöksen muutoksia. Sokerin syöminen kuitenkin nostattaa etenkin alhaisen verensokerin korkeammalle tasolle, jonka seurauksena vireystila nousee. Tälle verensokerin tasojen vaihtelulle ja energiatason nousulle on vain keksitty hienompi nimi: sokerihumala.
Teksti: Juho Lankila, Niina Saarijärvi, Ella Vuokila ja Miika Yliniemelä
Lähteet:
The Effect of Chocolate on the Behaviour of Preschool Children
Sokerihumalaa ei olekaan olemassa – myytti murrettu laboratoriokokeissa – MTVuutiset.fi
Tiesitkö, että sokerihumala on myytti? | Marja Hintikka Live | yle.fi
Kommentoi