Kello on puoli kaksi iltapäivällä. Oululaisen päivittäistavarakaupan asiakasmäärä on kellonaikaan suhteutettuna varsin suuri. Tyypillisesti tähän aikaan ihmiset tuijottelisivat vielä työpaikallaan kellon matelevia viisareita, mutta jostain syystä tänään moni on saanut ilmeisesti poikkeusluvan lähteä aikaisemmin.
Jotain erilaista on muutenkin meneillään verrattuna tavalliseen arkipäivään. Ostoskärry toisensa jälkeen täyttyy suurten ruokamäärien ohella käsidesipulloista ja puhdistuspyyhkeistä. Syytä tälle tavarapaljouden haalimiselle ei tarvitse kuitenkaan pitkään miettiä. Vastikään Suomeen rantautunut koronavirus on saanut monet asiakkaista varpailleen.
Tilanne on sangen ennennäkemätön. Varsinkin, kun kaiken pääsee tänään itse näkemään kassan takaa.
Kassalla työskennellessä kohtaa päivittäin satoja ihmisiä, ja tällaisina koronan varjostamina aikoina onkin syytä laittaa työhanskat käteen basillien välttämiseksi.
Eipä siis muuta kuin ”kassa suljettu” -kyltti sivuun, liukuhihna pyörimään ja iloinen huudahdus: ”Täällä on vapaa kassa!”
Einesten suosio laskussa
Kassahihnalla kulkeutuu päivän aikana tuotteita laidasta laitaan. Maitoa, leipää, vihanneksia, hedelmiä, kahvia, juustoa, leikkeleitä ja muita perustarvikkeita. Jo ensimmäisten asiakkaiden ostosten jälkeen ei jää epäselväksi, mitkä tuotteet ovat juuri nyt alennuksessa. Käytännössä jokaisen ostoskärrystä nousee hihnalle sama määrä tiettyjä tuotteita, kuten jogurtteja ja pakastepizzoja.
Kylmässä myytäviä valmisruokia ostetaan melko vähän, mikä tuntuu yllättävältä. Usein uutisissakin on kerrottu, kuinka monen suomalaisen ruokavalio koostuu suurilta osin eineksistä.
Tänään mielen valtaa kuitenkin tunne siitä, että ihmiset ovat alkaneet elää terveellisemmin. Salaattitarpeita ja vegaanituotteita ostavat monet sellaisetkin ihmiset, joista ei päälle päin uskoisi heidän edes pitävän kyseisistä tuotteista.
Neljäkymmentä makkarapakettia
Ilmeisesti kahden viikon mahdollinen kotikaranteeni on monille verrattavissa vähintäänkin maailmanlopun kaltaiseen tilanteeseen. Eräs perhe saapuu kassalle kahden täyden ostoskärryn kanssa ja yhteistuumin alkavat lappamaan vähintään vuodeksi riittäviä ruokatarpeita hihnalle.
”Voi hyvänen aika kun tätä tavaraa pääsi kertymään. Kai näistä jotain korona-alennusta pitäisi jo saada”, hörähtää perheen isä kumotessaan sylin täydeltä nuudelipaketteja liukuhihnalle, jonka kestokyvyn puolesta pelkään pahoin.
Hihna kaikeksi onneksi kestää lopulta kovan ostostaakan. Perhe poistuu kaupasta kahdeksan täyden muovipussillisen kanssa.
Heidän jälkeensä vuorossa on nuori punatukkainen nainen, joka jatkaa samalla linjalla. ”Näitä ois sitten 40”, hän sanoo ja osoittaa hihnalla lähestyviä makkarapaketteja.
Melko isot grillibileet tulossa, tai sitten tässä varaudutaan koronaan hyvin suomalaisittain, kuka tietää. Nainen vaikuttaa hiukan nolostuneelta kaivaessaan pankkikorttia esille. Luultavasti häntä stressaa jo seuraava kauppareissu, koska pitäähän sitä ketsuppiakin saada vastaava määrä.
Maksamisen jälkeen ehdin hädin tuskin ottaa hörppyä vesipullostani, kun makkaranainen on jo kadonnut tiehensä. Mieleen jää kysymys, mihin hän edes pakkasi kaikki makkarat, sillä hän ei ostanut ainuttakaan muovipussia enkä ainakaan nähnyt hänellä olleen kassia mukanaan.
Tarjoukset ja alennukset ovat tärkeitä
Päivän ostetuin tuote on kahvi. Se on tarjouksessa, plussakortilla kolme pakettia kympillä. Iäkäs mies saapuu hitain askelin kassalle ja nostaa kankaisesta ostoskoristaan kahvipaketit hihnalle. Muita ostoksia hänellä ei ole.
”Ottihan se ne plussat?” mies kysyy vilautettuaan plussakorttia maksupäätteessä. Vastaan myöntävästi.
Hän ei jää päivän ainoaksi asiakkaaksi, joka tämän kysymyksen esittää. Pienetkin tarjoukset ovat nimittäin hyvin tärkeitä asiakkaille. Jos viiden euron hintaisesta luottokäsirasvasta ei tulekaan jostain syystä sitä kymmenen sentin alennusta, on se lähestulkoon hätätilan julistuksen paikka.
Ja se on ihan totta. Tarjoukset ovat niitä vetonauloja, mitkä houkuttelevat asiakkaita ostoksille. Myös punalaputetut tuotteet ovat haluttua tavaraa erityisesti opiskelijoiden ja ikäihmisten keskuudessa. Niitä ostetaan tänäänkin paljon. Ihmiset ovat selvästi ymmärtäneet ruokahävikin olevan ihan todellinen ongelma.
Kohtaaminen kassalla voi olla päivän kohokohta
Jokaisen päivän asiakkaan kohdalla toistuu sama tyypillinen asiakaspalvelijan mantra: tervehdys, ostosten loppusumma, tarviiko kuittia, kiitos ja heippa. Moni haluaa päästä maksutilanteesta mahdollisimman nopeasti jatkamaan matkaa, mutta osa jää juttelemaan esimerkiksi päivän säästä tai siitä, mitä aikoo tänään tehdä ruoaksi. Heidän kanssaan juttelisi mieluusti pidempäänkin, ellei työ olisi niin kiireistä. Muutamankin minuutin jutustelutuokio saattaa olla jollekin yksinäiselle päivän tai viikon ainoa sosiaalinen kontakti ja kohokohta.
Kahdeksan tunnin työvuoro vierähtää nopeasti. Puoli kymmeneen mennessä kauppa on hiljentynyt lähes autioksi asiakkaista. Jäljellä ovat enää vain viime hetken herkkuostoksia tekevät matti myöhäiset. Niskani ovat kipeytyneet olutkonttien ja muiden raskaiden tuotteiden nostelusta. Vuoropäällikkö tulee ilmoittamaan minulle vuoroni päättyneen.
Suljen kassan ja lähden vaihtamaan liian ison työpaitani tavallisiin arkivaatteisiin.
Kommentoi