Oulun kulttuuritalo Valveen kahvilaan astuu mies. Hän on rennon oloinen ja hymyilee vienosti. Tervehdimme ja ohjaan meidät istumaan pienen pöydän ääreen. Tarjoan hänelle kahvia. Hän kertoo ottavansa mieluummin teetä.
Seppo Hämäläinen on oululaisen Toriteatterin perustaja ja ohjaaja. Hän on ollut mukana teatteritoiminnassa yli kolmekymmentä vuotta ja siitä on tullut hänelle intohimo.
”Teatteri tuli minun elämääni vasta joskus kolmekymppisenä. Olin ehtinyt tehdä kaikkea muuta luovaa harrastuspohjalta, mutta teatteri tuntui sellaiselta hyvältä tavalta kehittää itseäni.”
Hämäläinen kertoo, ettei nuorempana ollut juurikaan kiinnostunut teatterista. Kuitenkin hän ajattelee, että ensimmäiset teatteriin viittaavat asiat olivat lyhyet sketsit, joita hän ystävineen esitti äidinkielen tunnilla. Sen jälkeen kesti hyvin kauan ennen kuin Hämäläinen oli yhteydessä teatteriin.
”Harrastin kyllä kuvaamataitoa ja elokuvia. Yritin löytää muutosta elämääni ja rohkaistua. Tuntui kammottavalta aloittaa, kun en ollut missään toiminnassa mukana. Otin kuitenkin yhteyttä Oulun kansanopiston opistoteatterin vetäjään ja kysyin voiko tässä iässä aloittaa teatteriharrastuksen. Hän oli sitten rohkaisemassa minua aloittamaan. Ja siitä se lähti.”
Hämäläinen kertoo ajatelleensa, ettei osaisi mitään, mutta ei antanut tämän estää. Hän näytteli muutamassa produktiossa, mutta näyttelijäntyö ei tuntunut omalta. Hän halusi kokeilla ohjaamista. Pian hän aloitti omien tekstien työstämisen ja ohjaamisen. Hän myös opiskeli Lahden kansanopiston teatterilinjalla vuoden, jonka jälkeen palasi Ouluun jatkamaan produktioiden ohjaamista Ylioppilasteatterille.
Toriteatteri syntyy
Hämäläisen perustama Toriteatteri on toiminut vuodesta 2012 ja tekee tilavapaata teatteria, jota voidaan esittää muun muassa torilla, kadunkulmassa tai kaupunginkirjaston näyttelytilassa.
”Toriteatteri on lähtenyt siitä, että halusin tehdä teatteria kuten ennenkin, mutta edellytykset tehdä teatteria olivat muuttuneet. Olin saanut lapsia ja niiden kanssa kuluu aikaa. Piti löytää uusi tapa jatkaa teatterin tekemistä. ”
Hämäläinen kertoo ajastaan Oulun Ylioppilasteatterissa, jossa hän toimi ohjaajana ja käsikirjoittajana. Hänestä kuitenkin tuntui, että hänellä ei riittäisi aikaa suurien produktioiden järjestämiseen. Hän etsi jotain uutta.
”Minua pyydettiin ensin tekemään toista projektia toiseen harrastajateatteriin ja he sitten halusivat tehdä vielä toisen projektin yhdessä. Olin pitkään miettinyt teatterin tuomista ulos. Varsinkin näin talvella, kun tarjontaa on paljon vähemmän. Kesäteatteria Oulusta löytyy, mutta talviteatteria ei. Olin kirjoittanut Hamletista sovituksen, joka pystyttäisiin esittämään noin puolessa tunnissa. Kun enää ei tehtäisi yhteistyötä Ylioppilasteatterin kanssa, niin mietin, minne tämän voisi sijoittaa. Ajatukseni suuntautuivat sitten toriin. Mitä jos torilla järjestäisi teatteriesityksen?”
Hän päätyi ottamaan yhteyttä torialuetta hallinnoivaan Oulun liikekeskukseen ja kysyi, kiinnostaisiko heitä jos teatteriesitys järjestettäisiin torilla. He olivat heti innoissaan ja lähtivät mukaan toimintaan. Samalla he kysyivät, mikä olisi tämän teatterin nimi.
”Eihän meillä ollut mitään nimeä mietittynä, niin siitä tuli sitten Toriteatteri. Me tehdään teatteri torilla, kaikille ihmisille jotka sinne sattuu tulemaan ja ilmaiseksi. Seuraavana kesänä tehtiin torille toinen esitys ja talvella lastennäytelmä. Siitä se sitten lähti.”
Hämäläinen pyrkii aina kokeilemaan jotain uutta. Toriteatteri on yksi näistä kokeiluista. Samaa metodia käytettiin Toriteatterin viimeisimmässä produktiossa, Kimppakämpässä, joka oli jaettu ”jaksoiksi” eli noin 20 minuutin osioiksi.
”Toriteatteri on tarkoitettu helposti lähestyttäväksi. Jos henkilö ei yleensä eksy katsomaan teatteria tai ei välttämättä halua maksaa paria kymppiä teatterilipusta, me ollaan vaihtoehtona. Toriteatterista puuttuu se teatterin pönötys. Se on matalan kynnyksen teatteria. Kuten torilla myytävät potut ja kalat. Helposti saavutettavissa.”
Matalan kynnyksen teatteria
”Voiko näin tehdä teatteria? Se on ollut yksi perimmäisistä ajatuksistani. Voiko teatteria tehdä nollabudjetilla ja ilman esiintymis- tai harjoittelupaikkaa? Olen tullut siihen lopputulokseen, että voi. Jos perehtyy teatterin historiaan, huomaa, että teatteria on aina esitetty kaduilla ja toreilla. Vain mielikuvitus on rajana. Ei sen tarvitse olla kaksi kolmen vartin puoliskoa isossa salissa. Voi olla vähemmänkin. Se saattaa jopa sopia nykyajan ihmiselle paremmin. ”
Hämäläinen kertoo teatterin olevan hänelle ensisijaisesti hauskanpitoa.
”Se lähti siitä, että koen olevani epäsosiaalinen ihminen. Tuntui, että on vaikea tulla ihmisten kansaa toimeen. Tuntui, että kaikki se epäsosiaalisuus vaikeutti elämääni. Tämä teatterijuttu auttaa siinä. Ja minulla on mahtava vaimo, joka on mahdollistanut tämän harrastuksen. Se on hienoa, että hän on ollut minun rinnallani tässä kaikessa.”
”Vaikka en ole juurikaan muuttunut ihmisenä, niin jollain tavalla teatterijuttuja tekemällä pystyy tulemaan ihmisten kanssa toimeen ja avoimemmaksi. Kaikki muuttuu paremmaksi ja hauskemmaksi sen jälkeen”, toteaa Hämäläinen.
Kommentoi