Ovikellon sointi kaikuu muuten niin autiossa rappukäytävässä, ja aamupäivän aurinko maalailee säteillään kerrostalon seiniä. Oven avattuaan Jarkko Lauri ojentaa kätensä lämpimään tervehdykseen. Myös labradorinnoutajat Dexi ja Selda tulevat tekemään tuttavuutta hännät iloisesti heiluen. Asunto on täynnä katseen vangitsevia taideteoksia ja persoonallisen sävykkäitä värejä.
Lauri on pukeutunut harmaaseen asukokonaisuuteen. Hän nauttii esteettisistä asioista sydämensä pohjasta, ja oikeastaan jo hänen olemuksensakin huokuu taiteellisuutta ja tietynlaista hyvää makua. Hän on kuvataiteen keräilijä, jolle tärkeää on tukea erityisesti vielä elossa olevia taiteilijoita. Aikomuksena on joskus lahjoittaa koko keräilykokoelma Ateneumille.
Välähdyksiä maailmasta
Lauri on lähes täysin sokea, joten kuvataiteesta nauttiminen ei ole enää niin yksinkertaista. Näkövamman aiheuttaa silmänpohjan rappeuma. Sairaus on etenevä, joskin se etenee hitaasti.
Diagnoosi tuli yläasteikäisenä. Se ei kuitenkaan haitannut vielä tuolloin huomattavasti elämää. Laseilla näköä pystyi korjailemaan, ja pyöräillessä tuli olla vain hieman varovaisempi. 25-vuotiaaksi asti näkö oli kohtalainen, kunnes se alkoi merkittävästi heikkenemään.
Visuaalisena ihmisenä Lauri kaipaa elokuvia, kuvataidetta ja luonnon kauneutta. Kaikista suurin kaipaus on kuitenkin toisten ihmisten kasvojen ja ilmeiden äärelle. Näön puute väistämättä vaikuttaa ihmisten kanssa kommunikointiin.
Kaikesta huolimatta kuvamuistissa on tietoa siitä, miltä maailma näyttää, ja valon ollessa hyvä, voi hän edelleen nähdä silmän ulkonurkalla välähdyksiä muun muassa kontrastisista ja värikkäistä asioista. Se on yksi syy siihen, miksi hän suosiikin esimerkiksi näyttäviä Antti Holman teoksia.
Erilainen perhe
Lähestyessään ensimmäistä kertaa tulevaa puolisoaan hän ei ollut hoksannut, että toimiston ovi suljettiin perjantaisin tuntia aikaisemmin kuin muina viikonpäivinä. Tuosta perjantaista kului vielä pari vuotta ennen kuin hän keräsi rohkeutensa uudelleen ja tohti kysyä Pohjois-Pohjanmaan näkövammaisten liitolla työskennellyttä Katja Lauria treffeille. Kannatti odottaa toista tilaisuutta ja uskaltaa vielä kerran, sillä siitä heidän yhteinen, jo yli viisitoista vuotta kestänyt taipaleensa alkoi. Lapsia syntyi kaksi: Tove, 11, ja Arne, 7, ovat uusia sieluja, jotka auttavat näkemään ja tuntemaan maailmaa toisella, tuoreella tavalla.
Katja ja Jarkko Lauri ovat molemmat näkövammaisia, mikä tekee perhe-elämästä hyvinkin erikoislaatuista. Se, että perheenä on pärjätty näinkin hyvin, on valtava ylpeyden aihe.
”Ennakkoluulona voi olla, että vauvanhoito vaatisi näkökykyä, mutta kuulon ja sanallisen ilmaisun kautta on päästy pitkälle.”
Pärjäämisestä saa kiittää itsensä lisäksi myös läheisiä ja yhteiskuntaa. Vanha vammaispalvelulaki on toiminut tähän asti ja ottanut huomioon arjen tarpeet. Uudistuksen myötä laki on kuitenkin muuttunut, ja sen mukanaan tuomat haasteet huolettavat. Uusi laki on tulkinnanvaraisempi ja resurssipulan takia tulkitaan mieluimmin niin, ettei apua tarvita. Lauri toivoo, että ainakin henkilökohtainen avustaja saisi jäädä pysyvästi arkeen uudistuksesta huolimatta.
Lenkkeilyä ja barokkimusiikkia
Opaskoira Dexi on Laurille liikkumisen tuki. Se mahdollistaa säännöllisen juoksemisen ja ulkoilun, koska Dexi toimii Laurin näköaistina. Yhteistyö miehen ja koiran välillä täytyy sujua moitteetta, koska ohjaajan tehtävänä on tulkita koiran viestejä ja ylläpitää sen osaamista. Lisäksi Laurin täytyy kuulla ympäristö tarpeeksi hyvin, sillä koira ei ymmärrä lähestyviä vaaroja kuten työkoneita tai takaa tulevaa sähköskuuttia. Pelkkä liikkumisen mahdollistaja Dexi ei kuitenkaan ole, vaan kotona sillä on ihanan lemmikin ja perheenjäsenen rooli.
Lenkkeilyn lisäksi Laurilla on ollut aina läheinen suhde äänimaailmaan. Kokonaisen klassisen sinfonian kuunteleminen on nautinnon ohella analyyttinen kokemus, mikä haastaa parantumatonta kriitikon luonnetta. Modernimman ja romanttisen musiikin vierelle on sittemmin astunut barokkimusiikki.
”Barokkimusiikista haluttiin tehdä kaunista ja helposti mukana laulettavaa. Siitä luotiin käyttömusiikkia, joka kestää kulutusta, sillä musiikkia tehtiin ennen vanhaan tilaisuuksia varten.”
Muumitalomaista lämminhenkisyyttä
Terveys, demokratia ja hyvinvointivaltio ovat listan kärjessä, kun Laurin arvoista puhutaan. Taiteellisena ihmisenä esiin nousevat niiden ohella sivistys ja kulttuuri. Perheenisänä perhearvotkin korostuvat. Myös ajatus siitä, että kaikille riittäisi rakkautta ja ystävyyttä, puhuttelee.
”Sellainen tietynlainen vapaus ja muumitalomaisuus, jonne kaikki ovat tervetulleita.”
On aika siirtyä pihalle valokuvaamaan. Lauri on pukenut ylleen vaaleanruskean villakangastakin ja silmillään hänellä on aurinkolasit, sillä helmikuinen aurinko alkaa olla kirkas. Vaikka kevättä on havaittavissa, on ilma silti vielä hyinen. Lauri asettuu kerrostalon seinustan vierelle valokuvaa varten. Tämän taloyhtiön puheenjohtajana hän on toiminut useiden vuosien ajan.
”Nuuskamuikkunen”, hän huudahtaa iloisesti, ja kamera käy.
Jarkko Lauri
- 45-vuotias oululainen
- Kirjallisuudentutkija
- Harrastuksena muun muassa kuvailutulkkaus ja taiteen keräily
- Tällä hetkellä näkövammaiseläkkeellä
Kommentoi