Mummoni kertoi minulle, että hänen nuoruudessaan herättiin kukonlauluun. Kuinka romanttista! Sitten suuret ikäluokat muuttivat maalta kaupunkeihin. Kukko on gluteenitonta olutta ja sunnuntaiaamuisin herätyksestä vastaavat naapurin herrat Makita ja Milwaukee.
Stereotypia suomalaisesta on hiljainen ja pidättäytyväinen, jopa tyly tuppisuu. Kuulumisia kysyessä vastaus ”ei tässä mitään” voi tarkoittaa aivan mitä tahansa välillä ”kaikki on hyvin” ja ”minulla ei ole enää mitään syytä elää”. Tehokasta, eikö? Syitä vaiteliaisuuteemme on haettu muun muassa siitä, että maamme oli vielä muutama sukupolvi sitten enimmäkseen harvaan asuttua maaseutua. Eleetön, puukkoa ja patalakkia kantava pellavapää on sittemmin jopa brändätty edistämään Suomi-kuvaa maailmalle. Stereotypiat kuitenkin nimensä mukaisesti liioittelevat. Naapurini kasvoja halkoo selkeä hymy, kun hän häätää hiekoitussepeliä pihatieltään lehtipuhaltimella maaliskuussa.
S-marketin pikakassan jonossa voin vaivaantumatta seistä turpa kiinni, mutta kassa-automaatti tivaa S-etukorttiani 85–90 desibelin voimakkuudella. Tälle äänenvoimakkuudelle pitkäaikaisesti altistuville suositellaan kuulosuojainten käyttöä. Suureksi harmikseni äänet ovat vallanneet myös suomalaisille pyhät ja perinteiset paikat. Uimahallin saunassa löylyjen nauttimista vaikeuttaa ylälauteella kokoontuva vanhojen miesten parlamentti, jonka esityslistan täyttävät lähinnä Sanna Marin ja väestönvaihtoteoria. Mökkilaiturilla istuessa saattaa silloin tällöin erottaa kuikan huudon naapurin puusavotan seasta.
Suomalaisten ei ole tarvinnut kehittyä eteviksi small talkissa. Ympäristö antaa meille ihan tarpeeksi virikkeitä. Talvisin nastarenkaat raastavat teiden asfalttia ja pakkaslumi narskuu jalkojen alla. Kesällä mopopojat revittelevät yön yli teillä ja aikuisilta näyttävät vesiskootteripojat vesillä.
Lienee totta, että siedämme hiljaisuutta paremmin kuin monet muut kansat. Ainakin kykenemme säilömään sitä pidempään. Jossain vaiheessa paine kuitenkin kasvaa ja jonkin on annettava periksi. Raitiovaunumatka Vallilasta Kauppatorille puoli tuntia Leijonien MM-voiton jälkeen on kaikkea muuta kuin tavallinen aamuratikka, jossa ainoat äänet ovat yskintää ja lasten jokellusta. Suomalainen mökä on organisoitua ja tarkoituksenmukaista, sillä on tarkoitus.
Tai ehkä meistä onkin tullut hiljaisia vain siksi, etteivät hyttyset lentäisi suuhun.
Kommentoi