Nyt myös yli puolet rippikouluikäisistä tytöistä uskoo Jumalaan ainakin jossain määrin, selviää lehtori Jouko Porkan ja professori Kati Tervo-Niemelän pitkittäistutkimuksesta. Kartoituksessa selvitettiin rippikoulunuorten suhdetta kristilliseen uskoon.
Poikien uskon yleistyminen on ollut jo pidempään tiedossa. Vuonna 2019 vain runsas kolmasosa pojista uskoi Jumalan olemassaoloon – vuonna 2025 osuus on jo peräti 67 prosenttia. Kasvu on ollut jokavuotista, ja sen perustat ulottuvat koronapandemian alkuun.
Tyttöjen usko sen sijaan pysyi muuttumattomana vuoteen 2024 saakka, minkä jälkeen kasvu on ollut suorastaan räjähdysmäistä. Vuonna 2025 rippikoulun käyneistä tytöistä jo 56 prosenttia uskoo Jumalaan.
Kaupunkinuorten usko vahvistuu – Vapaus valita herättää
Vahvimmin uskovat nuoret asuvat suurten kaupunkien keskusta-alueilla. Kaupunkinuorten vastaukset erosivat tilastollisesti merkittävästi kaikilla muilla alueilla asuvien nuorten vastauksista. Yhtenä selityksenä uskon kaupungistumiselle pidetään keskusta-alueilla vahvimmin ilmenevää monikulttuurisuutta: ympärillä villinä vilisevät uskonnot ja maailmankuvat saavat nuoret pohtimaan myös omaa suhdettaan uskoon ja Jumalaan.
“On kiinnostavaa, että aikaisemmissa aineistoissa käy ilmi, että maaseudulla ollaan uskonnollisempia kuin ennen. Nyt maaseutu ei olekaan enää se paikka. Kyllä jotain siinä kaupunkien ilmapiirissä on, mikä mahdollisesti ruokkii muutosta”, kertoo käytännöllisen teologian professori Kati Tervo-Niemelä Itä-Suomen yliopistosta.
Tervo-Niemelän mukaan yleinen peruspuhe kristillisyydestä on murroksessa: uskossa ei nähdä kritisoitavaa, vaikka tämä on aiemmin ollut yleinen diskurssi. Sen sijaan monet kritisoivat omien vanhempiensa ajatusmaailmaa, jossa uskonnottomuutta ihannoidaan. Uskonnottomuus on noussut uudeksi, vanhempien sukupolvien asettamaksi oletusarvoksi, jolloin uskonnollisuus sen vastakohtana nähdään yhä kiehtovampana vaihtoehtona:
”Ei olekaan mitään pakkoa, jota kautta vastareaktio voisi syntyä. Kristinuskosta ei ole tarvetta irtaantua, kun siihen ei ole ollut pakko liittyäkään”, Tervo-Niemelä täsmentää.
Usko on ylpeyden aihe
Kati Tervo-Niemelän mukaan nuoret ovat avoimia puhumaan uskosta. Usko ei ole enää asia, jota pitäisi jotenkin piilotella, kuten aiempien sukupolvien kohdalla – häpeä on vaihtunut ylpeydeksi. Myös sosiaalisessa mediassa voimakkaasti ilmenevä uskonnollisuus rohkaisee osaltaan suoruuteen:
”Sosiaalisessa mediassa usko tulee helposti nuoren elämään. Pienikin kiinnostus aihetta kohtaan lisää algoritmien toimesta uskonnollisia vaikutteita”, Tervo-Niemelä täsmentää.
Yleinen ilmapiirin muutos on ilmeinen, ja se vetää aiempaa enemmän puoleensa nyt myös tyttöjä. Kristillisyydestä haetaan selkeyttä ja rajoja elämään. Usko tarjoaa perustellun arvopohjan, jota vasten nuori voi turvallisesti peilata ja rakentaa identiteettiään:
“Kristillisyys nähdään vastavoimana yksilökeskeisyydelle ja hedonismille. Nuoret näkevät houkuttelevana kristinuskon ytimen, jossa nähdään toinen ihminen. Yhteiskunnan rajattomuus, jossa kaikki on sallittua, ei tarjoa haluttuja vastauksia”, Tervo-Niemelä päättää.
Kommentoi