Nuorten innostus taidenäyttelyitä kohtaan ei ole ilmiönä yksiselitteinen. Mitkä tekijät vaikuttavat taidesuhteen vahvistumiseen, ja kenellä on siitä vastuu?
Oulun keskustan kupeessa sijaitsee keltainen hirsirakennus, jonka siniseksi maalatut ovet ja ikkunankarmit ihastuttavat ohikulkijaa. Suurimman vaikutuksen tekee kuitenkin rakennuksen sisätila, johon astuessa katseen vangitsee välittömästi seinille ripustetut riemastuttavat taideteokset.
Galleria 5:n kuukausittain vaihtuvat näyttelyt koostuvat ammattitaiteilijoiden teoksista. Galleria 5 ja sen kyljessä oleva taidelainaamo ARTo ovat Oulun Taiteilijaseuran ylläpitämiä.
Lokakuuhun asti esillä ollut näyttely on turkulaisen kuvataiteilijan Anu Halmesmaan käsialaa. Näyttely nimeltään Toinen luonto — Häpeä käsittelee taiteilijan omaa suhdetta häpeään.
Halmesmaan teosten leikkisä värimaailma ja lystikkäät reliefit voisivat toimia vetonaulana myös nuoremmalle yleisölle, arvelee taidelainaamon hoitajana työskentelevä Sanja-Kaisa Nuortimo. Hänen työnkuvaansa kuuluu lisäksi gallerian sekä muiden näyttelytilojen valvonta.
”Etenkin installaatiot ja mediataide usein kiinnostavat nuoria, kun taas perinteisemmät maalaukset eivät välttämättä vedä samalla tavalla puoleensa”, Nuortimo selittää. Hän on toiminut työtehtävässään kohta kahdeksan vuotta.
Nyt keskellä arkipäivää ympärillä ei kuitenkaan näy nuorisoa, mutta arviolta 60-vuotias nainen astuu pian sisään. Nuortimon mukaan keski-ikäiset naiset ovat kaikista tyypillisimpiä galleriavieraita.
Taidesuhteeseen vaikuttaa moni tekijä
Kun tiedustelin mobiiliviestintäsovelluksessa Jodelissa nuoria kiinnostavista taidenäyttelyistä Oulussa, sain vastaukseksi, että teinit ja taidenäyttelyt kulkevat harvoin käsi kädessä. Lukiossa toista vuotta opiskeleva Veera Vähäsarja tiedostaa asian, vaikka hän kuuluu itse niihin nuoriin, joille taidenäyttelyt ovat mieluisaa ajanvietettä.
”Käyn taidenäyttelyissä mieluiten omatoimisesti, koska silloin voin päättää itse tahdin. Kyllä me ystävienkin kanssa näyttelyitä kierretään. Siinä on ehdottomasti parasta ajatusten vaihtaminen ja näyttelyn jälkipuinti yhdessä, sillä jokainen kokee teokset omalla tavallaan”, Vähäsarja hehkuttaa.
Myös Nuortimo on päässyt usein todistamaan tilanteita, joissa taide on puhututtanut nuorta yleisöä.
”Näyttelyihin nuoret saapuvat usein porukalla, yleensä koululaisryhmissä. Toisinaan käy myös kaveriporukoita. Nuoret keskustelevat taiteesta paljon. On aina ilo kuulla, että keskustelua syntyy”, Nuortimo jatkaa.
Vähäsarjan käymä peruskoulu Oulussa oli kuvataidepainotteinen, mikä kannusti häntä näyttelyiden pariin. Muutettuaan Helsinkiin puolitoista vuotta sitten hän huomasi eroavaisuuksia kaupunkien taidetarjonnassa.
”Yksi merkittävä ero on varmasti siinä, että Helsingissä näyttelyitä tulee vastaan etsimättäkin. Kun kävelet kaupungilla, yhtäkkiä vastaan tulee näyttelytila, johon voit vaan kävellä sisään. Oulussa harvemmin ihan vain vahingossa kävelet taidemuseolle, vaan taiteen luokse täytyy varta vasten hakeutua”, Vähäsarja selittää.
Nuortimo puolestaan kokee, etteivät nuoret aina välttämättä hoksaa, että näyttelyihin voi tulla matalalla kynnyksellä.
”Jos nuori esimerkiksi odottaa tuossa nurkan takana bussia, hän voi pysäkillä seisoskelun sijaan poiketa näyttelyssä. Monipuolinen taidekattaus tarjoaa varmasti jokaiselle katsojalle jotakin. Ja jos taide ei siltikään kiinnosta, ei sekään ole vaarallista”, Nuortimo muistuttaa.
Vastuu kuuluu myös aikuisille
Nuortimo ja Vähäsarja ovat molemmat sitä mieltä, että taiteen saatavuus sekä saavutettavuus vaikuttavat olennaisesti nykynuorten kiinnostukseen taidetta kohtaan.
”Näyttelyiden maksullisuudella on ehdottomasti osuutta asiaan. Jo ennestään taidetta kohtaan ennakkoluuloinen nuori ei ainakaan maksulliseen taidenäyttelyyn lähde. Siksi on hyvä, että myös ilmaista taidetta on saatavilla ihan kaikille ikäluokille”, Vähäsarja summaa.
Myöskään taidekasvatuksen roolia ei voi haastateltavien mielestä korostaa liikaa.
”Taide on pitkälti sivistyskysymys, joten olisi tärkeää, että myös nuoret saataisiin taiteen pariin. Mielestäni on hyvä juttu, jos opetussuunnitelmassa ymmärretään taiteen merkitys ja viedään kaikkia aktiivisesti sinne taidenäyttelyihin myös koulun puolesta”, painottaa Vähäsarja.
”Taidekasvatus rohkaisee nuoria käymään näyttelyissä, ja aikuiset toimivat näissä tilanteissa esimerkkinä”, Nuortimo lisää.
Entä millainen on taidenäyttelyiden tulevaisuus? Nuortimo on seurannut työnsä puolesta näyttelyiden kehitystä pitkään eikä olisi asiasta huolissaan.
”Koen, että kulttuuri yleisesti on vuosien aikana säilyttänyt arvonsa, ja myös taidetta tulee aina olemaan. Taiteen esittämisen tapa saattaa kuitenkin muuttua, esimerkiksi digitalisoitua. Minä kuitenkin ajattelen, että taidenäyttelyillä tulee aina olemaan oma erityinen paikkansa.”
Kommentoi