Nykyään Oulussa on nähtävissä paljon muraaleja, jotka ovat konkreettisia maalauksia jostakin asiasta tai henkilöstä. Tällaiset graffitit lisäävät katukuvaan eloisuutta ja väriä. Ne tuovat myös vastapainoa seinien sotkemiselle tai ne avautuvat ohiliikkujille paremmin kuin katutaiteilijoiden nimimerkit, tagit.
Nykyistä suuntausta on vauhdittanut Oulun Katutaitelijat ry:n puheenjohtaja Petteri Parhi, joka sai viisi vuotta sitten ulkomaanreissuillaan vaikutteita esimerkiksi Brysselin katutaiteesta. Hän näki samoihin aikoihin Oulussa alikulkutunneleiden seinissä sutaistuja graffiteja. Niitä oli vuoroin yritetty pestä pois tai maalata päälle, mutta lopputuloksena oli vain sotkua. Parhi päätyikin ajamaan yhdessä kaupungin kanssa sitä kuinka alikulkuja voitaisiin hyödyntää paremmin katutaiteen tekemisessä.
”Tehtiin malli siitä, miten julkisista tiloista voidaan tehdä taidepintoja. Piti miettiä kuinka se tehdään esimerkiksi turvallisesti ja tilan omistajien toiveiden mukaisesti. Malli on toiminut ja sitä on vain sovellettu viimeiset pari vuotta.”
Erityisesti Oulun kaupunki on toiminut tilojensa puolesta Katutaiteilijoiden kumppanina. Kaupungin lisäksi käytössä on ollut myös Liikenneviraston sekä ely-keskuksen pintoja.
Oulun kulttuuritoimen suunnittelupäällikkö Olli Rantalan mukaan maalauksiin on suhtauduttu hyvin myönteisesti. Hän on tyytyväinen, että taidetta on saatu hyvin lähelle ydinkeskustaa.
”Kokemukset ovat olleet todella positiivisia. Maalaukset ovat monimuotoisia ja monipuolisia. Erilainen katutaide on virkistänyt ja piristänyt katukuvaamme.”
Piristävämpi ympäristö
Parhin mukaan Oulussa katutaitekulttuuri on kehittynyt paljon vapaasti käyttöön annettavien seinien johdosta.
”Kun meiltä on löytynyt pintoja ja seiniä enemmän, ihmiset ovat tajunneet, että taiteen saaminen on mahdollista. Katutaiteen tekeminen on arkipäiväistynyt.”
Eloisat graffitit tuovat parhaimmillaan uutta eloa ympäristöön. Parhin mielestä maalauksia ei ole kuitenkaan ensisijaisesti laadittu ihmisten silmien iloksi, vaan lähtökohtana on tarjota poispestylle tagille toisenlainen vaihtoehto.
”Kun tehdään graffiteja päivänvalossa, turvallisesti ja oikealla materiaalilla, samalla myös laatu voi olla hyvää. ”
Hän kuitenkin lisää, että kun ajankäytön johdosta laatu on parempaa, on lopputulos myös kiinnostavampaa katsojien näkövinkkelistä.
”Taiteen myötä esimerkiksi vähemmän huomiota herättävät sillan alikulut ovat muuttuneet kaupunkilaisille kiinnostavimmiksi paikoiksi. Niissä olevat maalaukset piristävät päivää tai niiden silmäilemisestä saattaa muodostua rituaali esimerkiksi matkalla kouluun.”
Siistiä taidetta
Parhi sanoo, ettei hän ole kuitenkaan seurannut, onko katutaiteen suhteen tapahtumassa joku murros ja tagit olisivat jotenkin jäämässä puolitiehen. Hän painottaa yksilön olevan loppupeleissä itse vastuussa siitä, millaista jälkeä hän tekee ja minne.
Hänen mielestään tagit kuuluvat silti osaksi taidekulttuuria, sillä niihinkin löytyy parhaimmillaan näppäryyttä ja osaamista.
”Ne ovat kuitenkin profiililtaan vähemmän toivottu ilmiö”, hän myöntää.
Erilaisilla laadukkailla maalauksilla on joka tapauksessa pienempi kynnys tulla pyyhityksi pois kuin tageilla ja erilaisilla sotkuilla. Kun laillisia maalausmahdollisuuksia on tullut enemmän, on sotkemispuoli Parhin mielestä vähentynyt.
”Jos teos on hyvännäköinen, se jätetään todennäköisemmin rauhaan. Tällä tavoin tehtynä katutaide säästää veroeuroja merkittävästi”, Parhi näkee.
Myös suunnittelupäällikkö Rantala myöntää, että nykymuodossaan katutaide tuottaa säästöä.
”Pintoja ei ole enää jouduttu laittamaan kunnossapidon kustannuksen piiriin, vaan niistä on tullut taidepintoja. Vastaavasti taiteen syntymistä on voitu tukea veroeuroin”, Rantala valottaa.
Kommentoi