Oulun löytävä vanhustyö on yhteensä kahdenkymmenen Oulun alueella toimivan tahon muodostama verkosto, jonka tavoitteena on jakaa tietoa ikäihmisille suunnatuista palveluista ja toiminnoista niin omaisille kuin ikäihmisille itselleen. Tänä syksynä verkosto on jalkautunut jo usean kerran Tuiran hyvinvointikeskukseen.
“Yritämme noin kerran kuussa hakeutua jonnekin, missä tapaamme ihmisiä. Tänä syksynä olemme olleet täällä Tuirassa”, kertoo pisteellä päivystävä Tuula Karvonen.
Tuiran hyvinvointikeskuksen aulan kelmeä valo ei toivota sisääntulijaa tervetulleeksi, mutta mausteinen glögin tuoksu houkuttelee nurkan takana olevalle pisteelle. Jouluherkkujen lisäksi pöydälle on levitettynä kasa esitteitä. Karvosen lisäksi Riikka Heikkinen, Tiina Parkkinen ja Aino Peltokoski ovat paikan päällä esittelemässä hyvinvointikeskuksen asiakkaille Oulun löytävän vanhustyön toimintaa.
Tällä kertaa edustettuina ovat ODL, Oulun seudun Muistiyhdistys ja Suomen Punainen Risti. Toimijoiden tarjoamiin palveluihin kuuluu muun muassa keikkaluontoisia käyntejä, ohjausta, neuvontaa, ystävä- ja kummitoimintaa, sekä vertaistukea.
Voimaa vapaaehtoistyöstä
Löytävän vanhustyön pisteellä yritetään tavoittaa sekä ikäihmisiä, joille palvelut on suunnattu, että uusia vapaaehtoisia. Verkostoon pääsevät vain sellaiset järjestöt ja yritykset, jotka tarjoavat ilmaisia palveluja, ja toiminta pyörii pitkälti vapaaehtoisvoimin.
“Toisaalta myös apua tarvitsevalle vapaaehtoistyön tekeminen voi olla merkityksellistä. Siitä voi saada itselleen tärkeää osallisuuden kokemusta”, Heikkinen muistuttaa.
Lisäksi hän korostaa, että Oulun verkosto on ainutlaatuinen malli, jollaisia ei ole monessa kaupungissa. Idea on aikoinaan kopioitu Etelä-Suomesta ja tällä hetkellä verkosto on tietynlaisessa kehitysvaiheessa. Uusia toimintatapoja ja kehitysideoita pohditaan jatkuvasti.
“Toiminnan periaatteena on ollut alusta asti se, että emme etsi, vaan löydämme” Karvonen korostaa.
Glögin tuoksu houkuttaa
Hyvästä tarkoituksesta huolimatta pisteellä on Parkkisen mukaan ollut suhteellisen hiljaista. Mukavia jutusteluhetkiä on syntynyt, mutta hyvinvointikeskuksessa ihmisillä tuntuu olevan kiire. Parkkisen mielestä sopivampi paikka löytävän vanhustyön tekemiseen voisi olla esimerkiksi kirjasto.
“Tänään olemme saaneet hyvää palautetta lähinnä glögistä. Se on hyvä sisäänheittotuote”, pisteen työntekijät naurahtavat.
Myös paikalle sattunut hyvinvointikeskuksen asiakas Minna Kivimäki hakeutuu pisteelle glögin tuoksun houkuttelemana. Aluksi Kivimäki ei muista kuulleensa löytävän verkoston palveluista, mutta esitteitä selattuaan toteaakin ottaneensa yhteyttä erääseen verkoston toimijaan läheisensä puolesta.
“Vaikka en itse hakeutuisi vapaaehtoiseksi, niin tällaiset palvelut ovat omaisten kannalta tärkeitä. Hädän hetkellä sitä on ihan paniikissa, että mihin ottaa yhteyttä.”
Jo pitkään löytävässä vanhustyössä mukana ollut Karvonen yhtyy Kivimäen ajatukseen.
“Verkoston etu on siinä, että vaikka toimijat ovat yksittäisiä, niin yhteistyötä tehdään paljon. Jos asiakasta ei osata auttaa, niin hänet ohjataan jollekin toiselle verkoston toimijalle.”
Kommentoi