Istumisen väitetään nostavan dementiariskiä. Väitteestä on tehty erilaisia tutkimuksia, joissa on tutkittu liikkumista ja sen vaikutusta dementiaan eri tavoin.
Kaksi tutkimusta nousi esille asiaa tutkiessa. Kumpaakin tutkimusta oli tekemässä David Raichlen muiden tutkijoiden lisäksi. Ensimmäisessä tutkimuksessa tutkittiin yli 146 000 yli 60-vuotiasta, joilla ei ollut diagnosoitua dementiaa entuudestaan. Tutkimustulokset saatiin henkilöiltä heidän itsensä raportoimana, ja ne tukevat alkuperäistä väitettä. Tutkimuksen mukaan dementiariskiä voi vähentää, jos aivoille passiivista istumista vähennetään ja sen tilalle lisätään aivoja aktivoivaa istumatyötä, kuten tietokoneella työskentelyä.
Muistiliiton asiantuntija Tanja Kulmala kritisoi tutkimuksen luotettavuutta itseraportoinnin osalta.
”Itseraportointiin liittyy virheherkkyyttä esimerkiksi muistiharhoista tai psykologisista syistä johtuen, kuten luontainen halu kertoa itsestään positiivisempia asioita”, kertoo Kulmala.
Itseraportoinnin sijaan Kulmala suosii objektiivisempia mittareita, kuten liikemittaria.
Toisessa tutkimuksessa käytettiin tulosten keräämiseen ranteesta liikettä mittaavia liikemittareita. Tämä tutkimus korosti sitä, että enemmän istuvalla henkilöllä dementiariski nousee merkittävästi. Istumisajan noustessa yli 10 tuntiin päivässä alkaa riskikertoimet nousta nopeasti. 10 tuntia istuessa riski on 1,08-kertainen, 12 tunnin istumisajalla 1,63-kertainen ja 15 istutun tunnin tullessa täyteen noustaan jo 3,21-kertaiselle tasolle.
Kulmalan kritiikki tähän tutkimukseen kiteytyy siihen, että ranteessa käytettävä liikemittari ei välttämättä mittaa kaikkea liikettä. Tämä on etenkin mahdollista tilanteissa, joissa iäkkään henkilön kävelynopeus tai kiihdytysvoima ei ole riittävä.
”Lisäksi ranteessa oleva mittari voi myös yliarvioida liikettä, jos kättä liikutetaan istuessa. Parempi vaihtoehto olisi liikemittari lantiolla”, hän sanoo.
Totta vai Tarua? Totta
Kulmala kertoo, että tutkimusten perusteella voidaan tehdä uusia hypoteeseja, että pitkäkestoisen istumisen ja muistisairauksien välillä on jonkinlainen yhteys. Lisää tutkimuksia tarvitaan kuitenkin myös tutkijoiden mukaan, jotta löydetään mahdollisia syy-seuraus-suhteita istumisen ja muistisairauksien välillä.
Yhteys ei yllätä, koska pitkäkestoisella istumisella on tunnetusti haittoja muun muassa sydän- ja verisuonisairauksiin, tyypin 2 diabetekseen sekä häiriintyneisiin rasva-arvoihin. Nämä tekijät ovat myös yhteydessä muistisairauksien syntyyn yhdessä vähäisen fyysisen aktiivisuuden kanssa.
Kulmala suosittelee jokaiselle istumisen tauottamista jo pelkästään yleisen terveyden ja toimintakyvyn edistämiseksi. Tämän lisäksi terveillä elintavoilla ja aivoja haastavilla tehtävillä voidaan edistää myös aivoterveyttä.
Teksti: Tuomas Soukka ja Joni Nalli
Lähteet:
Kommentoi