YK:n Oranssit päivät -kampanjaa vietetään jälleen 25. marraskuuta – 10. joulukuuta naisiin kohdistuvan väkivallan pysäyttämiseksi.
Vuosittaiseen kampanjaan kuuluu merkittävien rakennusten valaiseminen oranssiksi. Suomessa kampanjoinnista vastaa UN Women Suomi. Kampanjan oranssi väri symboloi toivoa tulevaisuudesta, jossa elämä ilman väkivaltaa on jokaisen oikeus.
Myös Oulun kaupunki osallistuu kampanjaan valaisemalla esimerkiksi kaupunginteatterin. Lenkkeillessäni pitkin Torinrantaa katselen oranssina hohtavaa betoniseinää. Pohdin ensin, onko kyseessä Lumo-valofestivaalin jäämistöä vai jälleen jokin yhteiskunnallinen kannanotto kaupunkilaisten silmäniloksi.
Syksyllä UN Women Suomen ja Eeva-lehden teettämästä kyselytutkimuksessa selvisi, että jopa 88 prosenttia suomalaisnaisista, eli yhdeksän kymmenestä, on kokenut seksuaalista häirintää. Tilastokeskuksen mukaan 2010-luvulla Suomessa on kuollut joka vuosi keskimäärin 15 naista parisuhdeväkivallan seurauksena, ja EU:n keskinäisessä vertailussa Suomi on kärkipaikoilla naisiin kohdistuvaa väkivaltaa mittaavissa tutkimuksissa.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että naisiin kohdistuvan väkivallan esiintuominen on ensiaskel kohti turvallisempaa huomista. Ilmiöstä ja sen laajuudesta on tärkeä puhua uudestaan ja uudestaan, vaikka kuulijoita väsyttää. Koska niin väsyttää myös naisia ja kaikkia niitä ihmisiä, jotka joutuvat kellon ympäri pelkäämään oman koskemattomuutensa puolesta.
Toimet kampanjan tukemiseksi ovat merkittäviä, mutta riittäviä, saati ratkaisevia ne eivät ole. Tilastokeskuksen mukaan Suomessa viranomaisten tietoon tulleet avopuolison tekemät perheväkivaltatapaukset lisääntyivät viime vuonna yli 20 prosenttia. Valitettavasti kasvua ei tälläkään kertaa hidastanut oranssiksi valaistu kaupunginteatteri.
En missään nimessä tarkoita, että Oranssien päivien ajaksi teatterilta ja muilta kaupungin rakennuksilta pitäisi vetää töpselit seinästä. Päin vastoin, väkivallan ehkäisyä edistävää työtä pitäisi tehdä näyttävämmin ja kuuluvammin joka ikinen päivä vuodesta. Sydäntä särkeviä uhrilukuja ei saada laskuun viilatulla valotekniikalla vaan pitkäjänteisellä, ratkaisukeskeisellä politiikalla, jossa koskemattomuuden turvaamiseksi tehdään töitä aina päättäjätasolta lähtien niin kovaa ja niin kauan, että tilastoissa nähdään viimein muutos. Naisten turvallisuuden takaaminen ei voi olla pelkästään vapaaehtoisjärjestöjen vastuulla, eikä kukaan voi kääntää katsettaan muualle. Ei etenkään silloin, kun vuodesta toiseen silmiä häikäisevät oranssiksi viritetyt valonheittimet.
Yle: Lähes kaikki suomalaisnaiset ovat kokeneet seksuaalista häirintää, kertoo tutkimus
Tilastokeskus: Parisuhdeväkivallan kokemukset yleisiä Suomessa
Kommentoi