Aino Nissin tutkimuksessa ADHD-diagnoosin saaneiden korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia opiskelukyvystään etäopintojen aikana (2022) ilmenee, että hyvä aikataulutus, tuki oppilaitokselta ja miellyttävät opinnot lisäsivät ADHD-ihmisten voimavaroja ja kykyä selvitä etäopetuksen tuottamista mahdollisista haasteista. Toisaalta etäopinnoissa on myös vaikeat puolensa, kuten haastaviin kursseihin keskittymisen vaikeus ja itsensä motivoiminen isoihin tehtäväkokonaisuuksiin.
Näin kokevat myös Turun yliopistossa opiskeleva Juuso Sintonen, 27, sekä Oulun ammattikorkeakoulussa opiskeleva Nemo Karjalainen, 23. Terveyskirjaston mukaan ADHD-oireyhtymän tyypillisimpiä oireita ovat tarkkaamattomuus ja yliaktiivisuus. Sintonen ja Karjalainen kertovat, miten etäopintoihin siirtyminen vaikutti heihin.
”Etäluennoilla minä voin duunata itsekseni samaan aikaan. Luentosalit ovat vain ja ainoastaan opiskelua varten”, kertoo suomen kielen tuleva kandidaatti Sintonen.
Etäopinnoissa hän näkee itselleen enemmän positiivisia puolia kuin negatiivisia. Yhdeksi tärkeimmistä asioista nousivat mahdollisuus aikatauluttaa useampaa tekemistä päällekkäin. Ruuanlaitto sujuu luentoa kuunnellessa ja energiaa muuhunkin tekemiseen säästyy. Samoilla linjoilla oheistekemisen hyödyllisyydestä on myös Karjalainen. Medianomiksi visuaalisen suunnittelun linjalla opiskeleva Karjalainen kertoo, että alan opinnot antavat paljon myöten luovalle taustatekemiselle, vaikka selkeitä eroja lähi- ja etäopetuksen välillä onkin havaittavissa.
Vapaa-ajan ja sosiaalisuuden uudelleenrakennus
Karjalainen kertoo, että opintojen ja vapaa-ajan tasapainottaminen muuttui huomattavasti haasteellisemmaksi etäopintojen aikana. Siinä missä tehtävät tehtiin ennen samaan aikaan opetuksen kanssa, siirtyivät ne nyt itsenäisesti tehtäviksi luentojen jälkeen. Myös sosiaalisen näkökulman muuttuminen erilaiseen muotoon oli hänelle raskaampaa. Sosiaaliseksi ihmiseksi itseään kuvaava Karjalainen kertoo, että pystyy parhaiten keskittymään opetukseen luokkahuoneessa ystävien ympäröimänä.
”Lähitunnilla voi keskustella muiden kanssa. Etänä on vain hiljaisuus ja mustat ruudut. Myös kynnys keskeyttää opettaja etätunnilla on isompi”, Karjalainen pohtii.
Karjalainen on huomannutkin usein stressaavansa asiasta ja miettineensä, voiko opettajalta kysyä vasta opetuksen jälkeen vaivaavat kysymykset.
Vapaa-ajan ja kouluajan rajojen hämärtyessä sosiaalisten kontaktien puute näkyi myös Sintosella. ADHD:n lisäksi autismin kirjolla olevalle Sintoselle aistiylikuormituksen väheneminen oli helpottava tekijä etäluentojen alkaessa. Hän kertoo nauttineensa yleisesti rauhallisuuden tunteesta pitkään. Vasta myöhemmällä ajalla sosiaalisten kontaktien ja harrastusten puute alkoi tuntua raskaammalta.
Tukitoimia ja uusia alkuja
Etäsuositusten poistuessa monet korkeakoulut ovat jääneet pohtimaan hybridiopintojen mahdollisuutta. Sintosen mielestä idea on loistava.
”Mieluummin koomaan sängyssä läppärin kanssa aamuluennolla kuin menen luentosalille väsyneenä”, hän tuumaa.
Karjalaisen mielestä asia ei ole niin mustavalkoinen. Hän toivoo, että opiskelijoilla olisi mahdollisuus valita etä- ja lähiluennon välillä. Hänen mukaansa tämä huomioisi erilaisia oppijoita paremmin.
Suomalaisissa korkeakouluissa on opiskelijoilla oikeus hakea esteettömyystukitoimia omiin opintoihinsa. Tämä tarkoittaa ADHD-ihmisille yleensä esimerkiksi pidennettyä aikaa kirjallisten tehtävien palautuksessa tai lisätuntia koetilanteessa. Sintonen tai Karjalainen kumpikaan eivät ole näitä kuitenkaan käyttäneet. Myöskään lääkityksestä kummatkaan eivät koe hyötyneensä opintojen aikana. Sen sijaan hyvin rakennettu kurssi ja mielenkiintoinen aihe ovat kummallekin helpottavia tekijöitä. Sintonen myös pyytää luennoitsijoilta luentodiat etukäteen nähtäväksi Moodleen, jotta läpikäytäviä asioita voi seurata reaaliaikaisesti.
Lähteet:
Duodecim Terveyskirjasto: ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)
Kommentoi