Ikäihmisten kotona asumista pyritään tukemaan mahdollisimman pitkään. Kun yksin arjesta selviytyminen alkaa tuottaa vaikeuksia, palveluasuminen on vaihtoehto.
Keskustan palvelutalossa Oulussa asustaa noin sata ikäihmistä. Vuokra-asuntojen yhteydessä toimii palvelukeskus, joka tarjoaa asukkaille maksullisia tukipalveluita arjen helpottamiseksi.
Tällaisia ovat esimerkiksi kotihoito sekä ateria- ja siivouspalvelut.
Keskuksessa järjestetään monipuolista viriketoimintaa ja toimintakykyä ylläpitävää ryhmätoimintaa, joihin osallistuu väkeä myös talon ulkopuolelta. Lisäksi keskuksessa tarjotaan ohjausta ja neuvontaa esimerkiksi raha-asioiden hoitamisessa.
Oikea päätös
97-vuotias Hilkka Kärkkäinen on yksi Keskustan palvelutalon asukkaista.
Hän muutti taloon helmikuussa 2017 tien toiselta puolelta kerrostalosta, jossa hän oli asunut noin 17 vuotta. Muutto naapurissa sijaitsevaan palvelutaloon tuli ajankohtaiseksi, kun arkiaskareista suoriutuminen alkoi tuntua haasteelliselta.
Palveluasuminen on tuntunut Kärkkäisestä oikealta ratkaisulta. Erityisesti kotihoito ja palvelukeskuksen ateriapalvelut ovat helpottaneet päivittäistä arkea.
”Käyn joka päivä aamupuurolla ja lounaalla. Kun en enää jaksa laittaa ruokaa, on ihanaa, että täällä saa lämpimän ja hyvän aterian päivittäin”, Kärkkäinen kiittelee.
Hän osallistuu palvelukeskuksen järjestämään päivätoimintaan viikoittain. Lähellä sydäntä ovat etenkin yhteiset peli- ja laulutuokiot.
”Tykkään erityisesti ulkopeleistä ja kippo-pelistä”, Kärkkäinen naurahtaa tarkoittaen Skip-Bo -korttipeliä.
Hän uskoo, että pelaaminen on tehnyt hyvää aivoille.
”Täytänhän pian sata, eikä muisti ole vieläkään mennyt!”
Apua aina saatavilla
Palvelukeskuksessa vallitsee Kärkkäisen mielestä vahva yhteisöllisyys.
Hän kokee päässeensä alusta asti muiden asukkaiden joukkoon, eikä yksinäisyyttä ole tarvinnut potea.
”Kun kaipaan seuraa, voin aina tulla jutustelemaan muiden kanssa. Jos jonain päivänä en ole lainkaan juttutuulella, voin pysytellä omissa oloissani kotona.”
Turvallisuuskaan ei askarruta, sillä apua saa tarvittaessa kellon ympäri ranteessa olevan turvarannekkeen ansiosta. Myös lapset ja lastenlapset ovat tärkeä tuki ja apu arjessa.
”He ovat minulle kaikki kaikessa. En tiedä, miten pärjäisin ilman heitä”, Kärkkäinen sanoo.
Elämän viimeinen siirto
Taimi Kurkela, 85, on saanut iloisia uutisia.
Hänen asuntohakemuksensa Keskustan palvelutaloon on hyväksytty, ja muutto on pian edessä. Paikka on onneksi ennestään tuttu, sillä Kurkela on käynyt useasti palvelukeskuksessa lounaalla.
Taimi koki jääneensä tyhjän päälle, kun aviomies kuoli 13 vuotta sitten. Tunne turvattomuudesta ja yksinäisyydestä alkoi hiipiä pikku hiljaa.
”Usein ajattelee, ettei omassa kodissa tarvitse pelätä. Yksin jäädessä alkaa kuitenkin kaivata tietynlaista turvaa. Ei oikein uskalla enää edes lähteä liikkeelle, kun on sellainen epävarma olo.”
Kurkela teki lopulta päätöksen hakea palveluasuntoa. Hänen sisarensa ei aluksi suhtautunut ajatukseen kovin innokkaasti.
”Hän yritti kovasti saada minua jäämään asumaan kotiin. Ajattelen niin, että tuleva muutto on elämäni viimeisiä siirtoja, joka on tehtävä nyt. Toivon saavani tuntea oloni turvalliseksi, kun muutan tänne.”
Iloa ja surua
Muutto Etu-Lyötyssä sijaitsevasta kolmiosta pieneen kaksioon tuntuu hyvällä tavalla jännittävältä.
Lisäksi Kurkela odottaa pääsevänsä palvelukeskuksen järjestämiin jumpparyhmiin. Hän on aina ollut erittäin liikkuvainen, vaikka kaksi vuotta sitten murtunut lonkka hidastaa menoa hieman.
Tori, puistot ja merenranta siirtyvät lähemmäksi, mistä luontoa rakastava Kurkela on erityisen innoissaan.
Asialla on myös kipeät puolensa. Aviomiehen kanssa laitettu koti jää muuton myötä vain muistoksi yhteisistä hetkistä. On tehtävä päätöksiä tärkeistä tavaroista luopumisen suhteen, sillä kaikki eivät millään mahdu pienempään asuntoon.
Kurkela kertoo, että hän jää kaipaamaan myös asuntonsa suuria, aaltopintaisia ikkunoita ja niiden takaa helottavia kirsikkapuita.
”Mutta pärjään minä kyllä vähemmilläkin ikkunoilla.”
Kurkela ajattelee, että nyt käännetään viimeinen lehti hänen elämässään.
”Uskon, että tulen viihtymään täällä palvelutalossa todella hyvin.”
Digitalisaatio avuksi hoitoalalle
Keskustan palvelukeskuksen johtaja Pirihanni Valkiala-Koskenkangas linjaa, että yksinäisyys ja turvattomuus ovat yleisiä palvelutaloon muuttamisen syitä.
Kotona asumisen painotus johtuu hänen mukaansa niukoista resursseista ja halusta pitää ikäihmisen kotiympäristö muuttumattomana.
”Halutaan, että palvelut tavoittavat asukkaan eikä hänen tarvitsisi enää muuttaa muualle. Mutta aina tulee olemaan ihmisiä, jotka eivät pärjää kotonaan yksin. Siksi palveluasumista tarvitaan.”
Valkiala-Koskenkangas jatkaa, että vaikka asukas muuttaisi, kyseessä olisi silti hänen oma kotinsa.
Kotona asuvien vanhusten jaksamista tulisi johtajan mukaan tukea kotihoidon lisäksi normalisoimalla esimerkiksi naapuriapua.
”Naapuruston vanhukset voisivat hoitaa jaksamisensa mukaan lapsiperheiden lapsia. Vastaavasti näitä vanhuksia otettaisiin mukaan vaikkapa ruokakauppaan.”
Valkiala-Koskenkankaan mielestä palveluasumisessa tulisi pyrkiä kehittämään teknologian hyödyntämistä entisestään.
”Pian tarvitaan digitalisaatiota ja robotiikkaa avuksi, koska hoitajia ei ole tarpeeksi”, hän toteaa.
Kommentoi