Limingantullissa sijaitsevassa hallissa katse kiinnittyy ensimmäisenä suuriin metalliputkista rakennettuihin kehikkoihin. Kehikot kiinnittyvät erikokoisiin vanerisiin laatikoihin.
Tilan pohjalta katsojaa ympäröivät korkeat muurit ja monessa kerroksessa olevat korokkeet ja tasanteet. Hallille rakennettu ympäristö mukailee suurkaupunkien kattojen arkkitehtuuria. Ruskea teksturoitu vaneri ja sininen huomioväri pukevat hallin seiniä.
Samaan siniseen huomioväriin sonnustautunut mies hyppää roikkumaan käsistään metalliputkeen, heilauttaa itsensä liikkeelle ja hyppää roikkumaan parin metrin päässä olevalle korkealle muurille.
Seinällä roikkuva mies on Oulun parkour-seuran puheenjohtaja ja liikuntaneuvoja Ossi Ilano. Hän kiipeää putkia ja seiniä pitkin korkealle rakenteiden päälle keskustelemaan enemmän lajista.
Luovaa liikkumista
Käytännössä parkourharrastus on tilassa liikkumista. Lajin harrastaja näkee urbaanin ympäristön esteratana, josta hän etsii reittejä ja haasteita, joiden läpi liikkua.
Parkour on hyvin yksilöllinen laji. Monelle lajissa tärkeää on itseilmaisun mahdollisuus. ”Aina ei ole välttämättä tavoitteena päästä paikasta toiseen, vaan flow-tilan hakeminen ja tanssinomainen liike, jossa välineenä on oma keho”, kertoo Ilano.
Seuran ylläpitämä parkourhalli on Suomen pohjoisin parkouriin keskittynyt sisäharjoittelupaikka. Ilanon kanssa tänään hallissa työskentelee liikuntaohjaajan näyttöä suorittava ammattikorkeakoululainen ja siviilipalvelushenkilö.
Parkour-seuran harjoittelusalilla käy yli kaksisataa harrastajaa viikoittain. Suurin osa harrastajista on alakouluikäisiä poikia. Seura aloitti treenien pitämisen vuonna 2013 koulujen liikuntasaleissa. 2015 seura rakensi Kaakkuriin oman harrastussalin ja nykyiseen saliin on muutettu nelisen vuotta sitten.
Oulussa toimii myös muita luovaan liikkumiseen keskittyviä halleja, esimerkiksi Meri-Toppilassa toimiva Reenis. Reeniksen varustukseen kuuluvia trampoliineja ja voimistelulaitteita parkourhallilta ei löydy, ja Ilano kertookin hallin keskittyvän lajin kulmakivien treenaukseen.
Vaikka Ilano painottaa parkourin olevan pääosin kesäinen ulkoharrastus, on lajia mahdollista treenata ulkona myös talvikaudella. ”Pitkä ja kylmä talvi tuo ulkoharrastamiseen mahdollisuuksia. Jäiset elementit voivat mahdollistaa liukuja ja lumikinokset voivat toimia hyppy- ja alastulopaikkoina.” Hän on kuitenkin mielissään kesän vihdoin koittaessa.
Aidoille spoteille ympäri kaupunkia
Kysyttäessä minkälainen parkourkaupunki Oulu on, Ilano kritisoi keskustan pientä kokoa sekä korkeuserojen puutetta. ”Maasto on tasaista, mikä näkyy rakentamisessa. Ei ole korkeuseroja tai korkeita muureja.” Spotteja kaupungissa kuitenkin on ja toisaalta keskustan pienuuden vuoksi ne ovat lähellä toisiaan. Spotti on monessa lajissa käytettävä sana, joka tarkoittaa julkisella paikalla olevaa harrastukseen sopivaa paikkaa.
Kaupunki on ollut kiinnostunut urbaanien lajien harrastusmahdollisuuksien kehittämisestä. Esimerkiksi muutama vuosi sitten uudistettuun Hupisaarten kesäteatteriin huomioitiin rullalautailijoiden toiveita käytettävyydessä ja rakennusmateriaalien valinnassa.
Samaa on yritetty myös parkourin kanssa. Kun eräs arkkitehtiopiskelija suunnitteli lopputyökseen uutta Hollihaan puistoa, niin Ilano suunnitteli ystävänsä kanssa puistoon parkour-aluetta. ”Ideoitiin ja rakenneltiin pienoismalleja.” Projekti eteni, suunnitelmat muuttuivat, ja lopulta puistoon tuli Lappset-leikkipaikkavälinevalmistajan valmiita telineitä.
Toimivaan parkour-ulkotilaan hän suosisi luonnonmateriaaleja, sekä muureja ja kaiteita, jotka eivät tule suoraan katalogista. ”Jos me kesällä lähdetään treenaamaan kaupungille pihalle niin ei me hakeuduta Hollihakaan vaan aidoille spoteille ympäri kaupunkia. Sehän tässä koko lajissa on ideana, että hyödynnetään olemassa olevia rakennuksia.”
”Parkour!”
Suomalaisessa mediassa harrastuksesta nähtiin ensimmäistä kertaa vilaus vuonna 2003 Ylen TV-kanavalla. Vuonna 2006 laji oli kasvanut Ruotsissa niin isoksi, että paikallinen EttParSkor Crew kikkaili Strömsön talon lävitse.
Vuonna 2009 amerikkalaisessa The Office -televisiosarjassa Steve Carell ja kumppanit kompuroivat ympäriinsä, vitsaillen lajin kustannuksella. Kohtauksessa kuultu ”parkour!”-huudahdus on tullut myös Ilanolle tutuksi.
”Officen jekku tulee aika useasti vastaan. Joku kaveri kuulee, että harrastan parkouria ja sitten tulee viestinä linkki sketsiin.” Ilanon mielestä harrastus otetaan kuitenkin vakavasti Suomessa, minkä näkee harrastajien määrästä.
Parkour on trendikäs laji, joka on rullalautailun tapaan löytänyt paikkansa mainostajien kuvastoon, kun tarvitaan urbaania, asennetta täynnä olevaa mainosmateriaalia. Onneksi myös lajin harrastajat ovat löytäneet mainetta ja menestystä. Esimerkiksi brittiläinen kollektiivi Storror esittää liikettä mainoksien lisäksi Michael Bayn toimintaelokuvissa, sekä omalla Youtube-kanavallaan 8 miljoonalle tilaajalle.
Oulun parkour-seura esittää parkouria myös tilaus- ja asiakastyönä. Seura on esimerkiksi konsultoinut autenttisen näköistä parkourliikettä erääseen Oulun teatterin näytelmään.
Mitä parkour sitten antaa harrastajalleen? Fyysisen kunnon ylläpitämisen lisäksi Ilano kokee, että parkourhaasteiden kohtaaminen kohottaa harrastajan periksiantamattomuutta, joka heijastuu myös muihin elämänalueisiin. ”Elämässä tulee haasteita vastaan ja me pyrimme voittamaan ne.”
Sanastoa:
- parkour – Parkourin kehittäjät käyttivät lajista nimeä parcours du combattant, eli armeijan esterata. Lajia kutsuttiin aluksi myös nimellä l’art du déplacement eli liikkeen taito
- spotti – hyväksi koettu (julkinen) paikka harrastaa lajia
- runi – parkour-liikkeiden sarja
- jamit – avoimet yhteiset harjoitukset
- apinaylitys – englanniksi kong tai monkey vault. Näyttävä ja vauhdikas liike, jossa ylitetään este käsillä ponnistamalla
- tarkkuushyppy – engl. precision jump, pre, presi. Keskeinen parkourtekniikka, jossa laskeudutaan päkiöille yleensä ahtaan esteen päälle
- seinäjuoksu – engl. wall run. Seinäjuoksulla pääsee korkeammalle kuin hyppäämällä
Lähde: Pihlaja, Perttu, Junttila, Jaakko & Kauppinen, Eero 2012. Parkour: hyppimisen lyhyt oppimäärä. Jyväskylä: Atena
Kommentoi