Arkisena aamupäivänä ei Oulun taidemuseolla ole väentungosta, vaikka ääntä kyllä piisaa. Koululaisryhmä on keskittänyt huomionsa tiukasti flipperikoneeseen – muut välineet ja laitteet eivät heitä suuresti näy kiinnostavan.
Lasten kiljahtelut ja kaikuva pelikoneen pauke luovat erikoisen vastakkainasettelun hämyisesti valaistujen, muutoin vaitonaisten huoneiden kanssa.
Oppaanani toimii amanuenssi Elina Vieru, jonka mukaan näyttelyn tarinan voi ymmärtää useasta eri näkökulmasta. Sisältöä on niin taiteen ystäville, tekniikan tuntijoille kuin nuorillekin.
Näyttely rakentuu kirjailija ja viestintäkonsultti Antti Leikaksen laatiman kuvitteellisen yrittäjätarinan pohjalle. Kertomuksen sähköteekkari Toivo Ruokko kehitti hämmentävän innovaation, ”Raakku-mittarin”: mobiiliteknologiaan pohjautuvan ihmeellisen kontaktilaitteen, ja muodosti sen perustalle oman yrityksensä.
Näyttelyn alussa olemme olevinamme Oulun yliopistossa vuonna 1979. Kuten näyttelyn muissakin huoneissa, esillä on runsaasti vanhaa teknologiaa, taideteoksia sekä jotain räplättävää – tässä tapauksessa vanhanmallinen lankapuhelin.
Opiskelijaelämää, yritysten perustamista ja suuria innovaatioita
Näyttelyn seuraavassa osassa esitellään muun muassa opiskelijain haalari- ja vappuperinteen historiaa. Näyttelyesineiden lisäksi saa vierailija tutkia historian knoppitietoja tai Toivo Ruokon tarinaa tarkemmin seiniltä löytyviltä valotauluilta. Erityisen mielenkiintoisilta vaikuttavat kyseisiä aikoja muistelevien ihmisten haastatteluvideot.
Näyttelyn käsitys Teknologiakylässä sijaitsevasta firmasta on kuvaannollinen: esillä on muun muassa videoesitys, naulassa roikkuvat hiihtohaalarit, laaja valikoima 1980-luvun lehtiä ja aikoinaan suosittu Heitä Sikaa-peli.
Kasvutarinan vapaavalintainen päätös
Kahvilan jälkeen pääsemme tutustumaan oululaisiin innovaatioihin, erilaisiin matkapuhelinmalleihin sekä Suomi-Neuvostoliitto-suhteisiin, kuten muistoihin Mihail Gorbatshovin vierailusta Oulussa. Niin sanotun ”Nokiatietous-pömpelin” infonäyttö kertoi, että painavin esitteillä ollut puhelin oli neljän Fazerin suklaalevyn painoinen.
Perin abstraktienkin taideteosten ohella tarjolla on ilmeisesti Tietomaasta lainattuja, sähkötekniikka-aiheisia askartelupisteitä.
Vieru esittelee vielä tarinalle kolme vaihtoehtoista, erilaisin teoskokoelmin esitettyä päätöstä. ”Olemme taiteen avulla ratkaisseet nämä loppukohtaukset”, hän sanoo.
Kommentoi