Oulussa yli 45 vuotta janoista kansaa uskollisesti palvellut yökerho-ravintola Kaarlenholvi kätkee sisälleen monenlaisia yllätyksiä. Harvempi kävijä kuitenkaan tietää, että Jumpruksi kutsutulla pubpuolella on synkkä salaisuus. Niin kauan kuin Kaarlenholvin heiluriovet ovat heiluneet, on niin tiskin takana kuin pubipöydissäkin kerrottu tarinaa paikkaa asuttavasta kummituksesta ja tähän liittyvistä yliluonnollisista kokemuksista.
Baaritiskin takana tuoppeja kiillottava Kaisa Kyyhkynen vahvistaa huhupuheiden pitävän paikkansa. Tarkkaa alkuperää kummitusolennon tarinalle hän ei osaa kertoa, sillä yhtenä Oulun vanhimmista rakennuksista Jumprulla on värikäs historia monenlaisine asukkaineen. 1700-luvulla rakennettu talo on toiminut menneisyydessään muun muassa kenttäsairaalana ja vankityrmänä. Yleisimmin kummitus mielletäänkin tyrmään muinoin menehtyneeksi merikarhuksi.
“Kyllä siitä monenlaisia teorioita liikkuu. Yleisin käsitys on kuitenkin se, että kyseessä on merimies, sellainen parrakas herrashenkilö”, Kyyhkynen toteaa.
Pianon säveliä tyhjässä pubissa ja muita outouksia
Jos spekulaatioita kummituksen alkuperästä on monenlaisia, on aaveen tapoja ilmoittaa olemassaolostaan vähintään yhtä monta. Eniten yliluonnollisia aistimuksia ovat kohdanneet paikan työntekijät. Kun viimeisetkin karaokekärpäset ja maltaan maistelijat ovat lähteneet kotiin, on hiljainen rakennus mitä otollisin paikka havaita outouksia. Yleisiä ilmiöitä ovat valojen räpsyminen, musiikin äänenvoimakkuuden äkilliset vaihtelut ja askelten kaiku tyhjäksi luullussa talossa. Kyyhkynen kertoo itsekin kokeneensa tällaisia tapahtumia.
“Täytyy kyllä sanoa, että monesti kun täällä on yksinään, on kyllä sellainen fiilis että ei silti ole yksin”, Kyyhkynen kuvailee.
Erityisesti yksi tapaus on jäänyt mieleen.
“Olimme kollegan kanssa laittamassa paikkoja kiinni, eikä talossa ollut enää ketään muita. Meillä on täällä tuo musiikkihuone jossa on piano, ja sekin tila oli jo tarkistettu ja tyhjäksi havaittu.
Yhtäkkiä kesken siivouksen sieltä kuitenkin kuului selkeästi sellainen ääni, niin kuin pianolla olisi soitettu pari säettä. Pakkohan se oli kivi-sakset-paperi-ottelulla ratkaista, että kumpi siellä käy katsomassa mitä tapahtuu – ja todettiin, että tyhjän huoneen lisäksi pianon kansikin oli kiinni.”
Kyyhkynen ei kuitenkaan koe kummitusta pelottavaksi eikä pahansuovaksi. Vaikka sen tarkempaa identiteettiä tai nimeä olennolle ei ole annettu, se on selkeästi hyväntahtoinen.
“En ole kyllä koskaan kuullut, että olisi kenellekään mitään pahaa tehnyt. Jos saisin kertoa sille jotakin terveisiä niin sanoisin, että tervetullut on: mukava vaan kun ei tarvitse olla yksin töissä!”
Kummituskierrosten kuuluisuus
Vaikka Kyyhkynenkään ei ennen baarimikon pestiään ollut kuullut kummituspuheista, kyseessä ei ole mikään tarkoin varjeltu sisäpiirin tieto. Oulussa toisinaan järjestettävillä kummituskierroksilla Kaarlen kummituspub on yleensä yksi kohteista. Myös asiakkailta tulee kyselyitä aiheesta lähes viikoittain.
“Aika usein käy sellaista nuorta porukkaa, jotka ovat vastikään kuulleet asiasta ja haluavat tulla paikan päälle itse fiilistelemään ja kokemaan”, nainen summaa. Jonkin aikaa sitten aave sai myös melkoisen kunnian: oman nimikko-oluensa.
Heikkohermoisimmille lukijoille terveiset ovat rohkaisevat.
“Kyseessä on kyllä aivan kiltti kummitus, ei ole syytä pelätä! Toki jos jättää juoman vahtimatta ja lähtee käymään vaikka vessassa, niin voi olla että takaisin tullessa se drinkki on kadonnut”, Kyyhkynen virnistää.
Kommentoi