TEKSTI JA KUVAT: Joel Ollikkala ja Tiia Brinck
Monelle Fingerpori-fanille käynti Fingerpori-näyttelyssä vastaa lähes pyhiinvaellusmatkaa. Mekin lähdimme oitis paikalle saatuamme vihiä Kulttuurikeskus Valveen taidegalleriassa sijaitsevasta Pertti Jarlan (s.1971) tuotantoa esittelevästä näyttelystä.
Fingerporia julkaistaan nykyään noin 30:ssä suomalaisessa lehdessä. Fingerpori-aiheisia kirjoja on julkaistu yli puoli miljoonaa. Parhaillaan elokuvateattereissa esitetään ensimmäistä Fingerpori-elokuvaa.
Jarla kehitti Fingerporin vuonna 2006. Rakastettu ja vihattu sarjakuva on löytänyt paikkansa ja vakiintuneen fanikunnan suomalaisen sarjakuvan ystävien piirissä.
Alun perin Karl-Barks-Stadt-nimellä esiintynyt sarjakuva sai tunnustusta voittamalla kolmannen palkinnon Kemin kansainvälisessä sarjakuvakilpailussa. Helsingin Sanomissa Fingerporia alettiin julkaista vuotta myöhemmin.
Fingerpori uinuu hiljaisuudessa
Sivuutettuamme alastoman ja tyhjän aulan kahviosta kaikunut vaimea puheensorina lakkaa. Hetken ihmeteltyämme havaitsemme olevamme perillä Fingerporin mekassa. Hiljaisuus on täydellinen. Mekin hiljenemme ja ihmettelemme.
Sarjakuvateokset ovat Fingerpori-henkisesti esillä kalmistoa muistuttavassa valkeaksi kalkitussa tilassa, joka on kauniisti valaistu. Tauluja on esillä noin kolmekymmentä. Hiljaisuudessa uinuvat teokset onnistuvat vangitsemaan näkökentän.
Tyhjässä tilassa vallitseva rauhallisuus ja hiljaisuus katkeavat huomatessamme pienen mytyn kulkuholvin vieressä. Mytty paljastuu jarrusukiksi, jotka ovat jääneet luultavasti pieneltä Fingerporin ystävältä. Sukat johdattavat meidät katselemaan teosten harkittua värimaailmaa. Muutoin pelkistetty tila luo viihtyisän kontrastin värikkäille, spotein valaistuille tauluille, jotka ovat seinillä kauniina rykelminä.
Hurjat kävijäodotukset näyttelyä kohtaan
Näyttelyssä odotetaan käyvän kolme-neljätuhatta ihmistä. Me saamme nauttia näyttelystä aivan kahdestaan. Tilassa on niin hiljaista, että voisi odottaa gallerian kummituksen esittäytyvän. Mutta kummitus ei tule meille avautumaan, sen kummemmin kuin eivät kaikki Fingerporin stripitkään. Ratkaisematta jääneiden strippien arvoituksia onkin kiva pohtia hyvässä seurassa.
Useimmat stripeistä ovat tuttuja. Jotkut aiheuttavat naurunpyrskähdyksiä, mutta useimpiin suhtaudumme kunnioittavalla hiljaisuudella. Joukossa on muutama hulvaton strippi, jonka todella ansaitsee päästä seinälle kehyksiin.
Kokonaisuudessaan näyttely painuu mieleen värikkäänä läpileikkauksena Jarlan tuotannosta vuosien varrelta.
Kommentoi