Totta vai tarua? Lapsen hankinta kuormittaa ympäristöä 25 kertaa enemmän kuin yksityisautoilu

MTV:n toimittaja Ivan Puopolo twiittasi lokakuussa, että lapsen hankinta on 25 kertaa pahempi ympäristöteko kuin seuraavaksi tuleva yksityisautoilu.

Väite perustui Lundin yliopiston tutkimukseen, ja siitä oli juttua myös Helsingin Sanomissa. Lapsen hankinnan hiilijalanjälki oli puolestaan laskettu Murtaugh’n & Schlaxin tutkimuksessa vuonna 2009. Sen mukaan lapsen hankinnasta aiheutuu lähes 60 tonnin päästöt vuodessa.

On hyvä huomata, että Lundin yliopiston tutkimuksessa oli laskettu vain niin sanottujen vauraiden maiden keskimääräinen tilanne. Kehitysmaissa ihmisten, siis myös vauvojen, keskimääräinen hiilijalanjälki on selvästi pienempi.

Käytännössä lapsen teosta aiheutuva suuri hiilijalanjälki selittyy sillä, että lapsen hankkivan ajatellaan olevan vastuussa koko sukulinjansa – jälkeläiset, heidän jälkeläisensä ja niin edelleen – päästöistä.

Esimerkiksi keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki on reilut kymmenen tonnia vuodessa, ja lapsen hiilijalanjälki olisi siis lähes kuusinkertainen tähän verraten. Laskutapaa voidaan pitää jokseenkin kyseenalaisena, sillä se sisältää käytännössä oletuksen, että suku jatkuu ja päästöt pysyvät samansuuruisina sukupolvelta toiselle.

Kuitenkin Murtaugh’n ja Schlaxin tutkimuksessa oli myös optimistinen skenaario, jonka mukaan ihmiskunta sopeutuu kestävän kehityksen edellyttämiin muutoksiin ja yksilön hiilijalanjälki on keskimäärin 0,5 tonnia vuodessa. Tässä tapauksessa myöskään vauvoista ei olisi ympäristön kannalta juuri mitään haittaa.

Helsingin yliopiston teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist piti lapsen hankinnan hiilijalanjäljen laskutapaa järkevänä eikä nähnyt mitään syytä sille, miksi tutkimusten lukemat eivät voisi pitää paikkaansa.

Sitran viestintäasiantuntija Sanna Autere puolestaan huomautti, että lapsen hankkimisesta aiheutuvien ympäristövaikutusten laskeminen ei ole aivan yksinkertaista. Jos niitä verrataan yksityisautoiluun, on vaikutusta myös auton oletetulla polttoaineella.

Totta vai tarua: 50/50

Väite on periaatteessa totta, mutta lukema kuvaa vain länsimaiden keskimääräistä tilannetta. Kehitysmaissa lapsen hankinnan hiilijalanjälki on selvästi pienempi. Myös vauvan hiilijalanjäljen laskutapaa voidaan kyseenalaistaa, sillä se sisältää käytännössä oletuksen, että suku jatkuu monien sukupolvien päähän ja päästöt pysyvät samansuuruisina sukupolvelta toiselle.

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*