Seksuaalisuus ja seksi ovat kaikille ihmisille kuuluvia oikeuksia. Osalle ne eivät kuitenkaan toteudu ja elämä on haasteellisempaa.
Liikuntarajoitteisten ja vammaisten ihmisten seksuaalisuus ja seksielämä ovat edelleen tabuja. Avusteinen seksi on Suomessa aika uusi asia. Avustajia koulutetaan yhä enemmän esimerkiksi vammaisjärjestöjen ja Sexpo-säätiön kautta.
Aura Kaskisydän on 37-vuotias vantaalainen erityisseksuaalineuvoja. Kaskisydämellä on oma seksuaalineuvonnan ja kasvatuksen yritys nimeltään Lemmen Leikit. Hän on myös merkonomi, medianomi ja tapahtumatuottaja. Hän harrastaa nyrkkeilyä, kissoja ja burleskia. Hän on itse liikuntarajoitteinen ja on toiminut vaikeavammaisten henkilökohtaisena avustajana.
”Ihmisten mielikuvat vammaisten seksuaalisuudesta ja ihmistarpeista ovat avartumassa ja laajentumassa, joten tälläkin saralla ihmisoikeudet ovat paranemaan päin”, Kaskisydän selittää.
Ulkomailla on jo pitkään ollut seksiavustajia, kehoterapeutteja ja hotelleja, joista voi varata huoneen seksiavustuksen kanssa.
Avustaja ei ole seksityöläinen
Avusteista seksiä on kahta lajia: passiivista ja aktiivista.
Passiivisen avustuksen idea on auttaa asiakasta harrastamaan seksiä itsenäisesti. Avustaja auttaa siihen pääsemisessä. Asiakkaalle opetetaan esimerkiksi seksilelun käyttöä, autetaan kondomi päälle ja pestään lelu käytön jälkeen. Passiiviseen avustukseen kuuluu myös kehotyynyjen asettelu siten, että seksi onnistuu.
Aktiivisessa avustamisessa avustaja on aktiivisesti mukana seksissä. Avustaja voi käyttää lelua avustettavaan seksuaalisessa mielessä tai tukee pariskuntaa siten, että yhdyntä ja erilaiset asennot onnistuvat.
”Avusteinen seksi ei koskaan tarkoita sitä, että avustaja harrastaisi seksiä asiakkaan tai työnantajansa kanssa”, Kaskisydän painottaa.
Kaskisydämen mielestä hoitoalan ihmisiä pitäisi kouluttaa niin, että he näkevät vammaiset ja vanhukset ihmisinä, eivät hoidettavina kohteina.
Ihminen syntyy seksuaalisena olentona, jonka perusominaisuudet säilyvät, vaikka keho muuttuisi. Hoitohenkilökunnan tulisi tiedostaa, ettei vammaisuus poista sukupuolten moninaisuutta tai suuntautumista.
Kaskisydän kertoo vallitsevasta käsityksestä, jonka mukaan vammaiset ovat ikuisia lapsia ja ei-ihmisiä. Vammaisten erilaisuus aiheuttaa fetissointia, kuten muutkin ”tavallisuudesta poikkeavat” ryhmät. Fetissi tarkoittaa voimakasta mielihyvää jotakin tiettyä asiaa kohtaan.
Vammaiset fetissoinnin kohteena on normaali ilmiö, mutta tabu, sillä siihen liittyy stereotypisia mielikuvia rikkoutuvista kehoista, mielen hauraudesta ja siitä, ettei vammaisilla ole normaaleja seksuaalisia tai rakkaudellisia tarpeita.
”Jokaisella ihmisellä on sisäinen tarve tulla nähdyksi, koetuksi ja halutuksi omaehtoisesti”, Kaskisydän täsmentää.
Silti hänestä tuntuu, etteivät vammaisten ja liikuntarajoitteisten seksuaalioikeudet ja tarpeet toteudu monin paikoin laisinkaan.
Muutakin kuin ystävällistä kosketusta
Keho ja mieli tarvitsevat toisen ihmisen kosketusta myös seksuaalisesti, ei vain ystävällisyyttä osoittaen.
Kaskisydän kehottaa kaikkia miettimään elämää ilman halauksia, silittelyä ja hellää rakastavaa kosketusta.
Joitakin vammaisia ei ole koskaan kosketettu muuten kuin laitoshoitotoimenpiteiden kautta, eivätkä he ole koskaan kokeneet olevansa ihastumisen tai rakkauden kohteita.
Kaskisydämen mukaan seksin avustus on suurin lähimmäisen rakkauden osoitus, ihmisarvon tunnustamista ja ihmisyyden huomioon ottamista.
Seksin avustaminen vaatii empatiaa ja kykyä nähdä vammaisuuden yli. Seksiä voi verrata vessassa käyntiin tai syömiseen, sillä ne kaikki tukevat yleistä hyvinvointia.
Avustajan on tiedostettava omat rajansa, kunnioitettava niitä ja puhuttava niistä. Hänen ei tule missään nimessä suostua sellaisiin avustusmenetelmiin, jotka tuntuvat väärältä tai ahdistavat. Avustaja ja asiakkaat tekevät yhdessä kirjallisen sopimuksen, josta on kopio asianosaisilla.
Hyviä seksileluja vammaisille ovat muun muassa kehotyynyt ja seksikeinut. Erotiikkaliikkeissä ja apuvälineliikkeissä on laajat valikoimat.
Body Bouncer, jota ei vielä Suomesta saa, on tuolimainen kehikko leveillä kuminauhoilla. Se asetetaan makaavan kumppanin lantion kohdalle, ja toinen osapuoli istuu kehikon päälle. Kuminauhojen väliin jää tilaa ja ne joustavat, eli laite mahdollistaa yhdynnän ja vauhdin.
Kaskisydän tietää, että yhteiskuntamme on avartumassa seksipositiivisempaan suuntaan, mutta nuorten joukossa vallitsee konservatiivinen asennemaailma. Vanhemmat ihmiset ovat jo saaneet elämänkokemusta ja ovat sinut itsensä kanssa.
”Nuorille toivon paljon positiivisia kokemuksia ja ajatuksen vapautta.”
Hoitoalan opiskelijoiden ajatuksia
Sosiaali- ja terveysalaa opiskeleva Sofia Jurmu Oulusta ja Roosa Järvenpää Vaasasta suhtautuvat seksin avustamiseen keskenään eri tavoin.
Vaikka ajatus seksin avustamisesta tuntui aluksi Jurmusta ristiriitaiselta, tuli hän siihen tulokseen, että se on luonnollista ja normaalia. Ajatuksen tasolla hän olisi valmis passiiviseen avustukseen. Aktiivinen avustus vaatisi ohjeiden ja rajojen lisäksi erityisen luottamuksen.
Järvenpää ei olisi valmis avustamiseen. Hänestä seksi on niin intiimi ja kahden ihmisen välinen asia, että hän tuntisi olonsa kiusaantuneeksi. Hän arvostaa heitä, jotka pystyvät avustamiseen.
Molempien naisten kouluissa on puhuttu hyvin pintapuolisesti vammaisten seksuaalioikeuksista.
”On kerrottu, että heillä on samanlaiset oikeudet, mutta ei sitä miten se näkyy ja toteutuu”, Jurmu avaa.
Valinnaisuuden vapaus
Järvenpää ja Jurmu ovat samaa mieltä siitä, että hoitoalalla seksin avustus voisi kuulua opintoihin valinnaisena aineena. Kursseihin sisältyisi esimerkiksi tietoa eri toimintatavoista ja mieltymyksistä. Tarkempaa tietoa ja ohjeistusta tulisi sisältyä opetussuunnitelmaan.
”Koulussa opiskelu toisi varmuutta työelämään”, Järvenpää kertoo.
Kumpikaan opiskelijoista eivät kannata rahallista lisää, sillä se olisi heidän mielestään eettisesti väärin.
Jurmu ei ole törmännyt työelämässä seksuaalisuuteen liittyviin asioihin, mutta työkavereiden kanssa aiheesta on keskusteltu.
Järvenpää on keskustellut muiden hoitajien kanssa tulevaisuudesta, sillä seksuaaliasioista puhutaan yhä enemmän. Kerran kotihoidossa Järvenpää kohtasi vanhuksen, joka kosketteli itseään, koska ei kuullut hoitajien saapumista.
”Pyysimme häntä ystävällisesti lopettamaan, ja tilanne ratkesi sillä.”
Mennessään töihin Järvenpää miettii lähinnä sitä, ovatko vanhukset päässeet sängystä ylös, syöneet, muistaneet ottaa lääkkeensä ja sammuttaneet sähkölaitteensa.
Koulujen suppeaan seksuaalikasvatukseen tulisi saada lisää sisältöä. Ajatusten laajentaminen ja kaikkien tarpeiden huomioiminen lisää inhimillisyyttä.
Kommentoi