”Mukiloituani kaverini, joka oli rosvoillut kotonani aiemmin, hän jäi maahan makaamaan. Kuulin myöhemmin, että paikalta poistuessani hän oli tähtäillyt minua maasta jousipyssyllä selkään ja pohtinut laskeeko nuolen menemään vai ei. En ollut noteerannut koko asetta sekavuustilassani.”
Tällaisia tarinoita Karilla on useita. Kari ei ole hänen oikea nimensä. Entisellä työharjoittelupaikalla ilmapiiri oli kiristynyt, eikä jatkopaikkaa ollutkaan enää tarjolla, kun hänen taustansa oli tullut ilmi. Tästä syystä Kari on nykyään hyvin varovainen entisestä elämästään puhuessaan eikä voi esiintyä haastattelussa nimellänsä tai kasvoillansa.
”Varmasti monet suomalaiset ovat kysyttäessä sitä mieltä, että päihteidenkäyttäjien kuntouttaminen ja yhteiskuntaan palaaminen ovat hyviä asioita”, Kari kertoo.
Todellisessa maailmassa ihmiset ovat kuitenkin olleet hyvin ennakkoluuloisia: ”Jokainen voisi omalla kohdallaan miettiä tätä käytöstä, koska ihan tavan tallaajakin voi vaikuttaa paljon kuntoutuvan onnistumiseen.”
”Nuorena ihmettelin ääneen, miten joku voi piikittää itseään suoneen”
Karin suhde päihteisiin alkoi usealle tutulla kaavalla. Taustalla oli rankkaa koulukiusaamista. Sekä koulussa että sen ulkopuolella Kari joutui väkivallan uhriksi.
Vielä teininä hän ihmetteli, mitä liikkuu itseään pistävän ihmisen päässä.
Koulukiusaaminen ja nuorena koettu isän kuolema jättivät kuitenkin jatkuvan ahdistuneen olon Kariin. Koulussa oli vaikea keskittyä mihinkään.
Tutustuttuaan ihmisiin, jotka käyttivät reseptilääkkeitä päihtyäkseen, hän löysi pian itsensä nokittamasta Subutexia ahdistukseen.
”Kun ensimmäisen kerran otin Subutexia nokkaan, tuntui kaikki ahdistus hetkeksi helpottavan. Pikkuhiljaa tästä muodostui sitten jonkinlainen itselääkinnällinen tapa”, Kari sanoo.
Vuoden käytön jälkeen Kari huomasi olevansa koukussa, fyysiset vieroitusoireet alkoivat olla pahoja, ja olo ilman Subutexia oli todella heikko.
”En kuitenkaan vielä välittänyt tästä, vaan ajattelin että voin lopettaa sitten kun haluan.”
Kun tärkeintä ovat päihteet
Koukun syvennyttyä suonensisäiseksi käytöksi myös piirit ympärillä synkkenivät. Kari oli velkaa ihmiselle, joka oli läheinen myös Karin vanhan ystävän kanssa.
Ystävä oli amfetamiinipäissään ja rahat olivat loppuneet. Hän oli saanut idean mennä perimään toisen kaverinsa velat Karilta, jotta voisi jatkaa amfetamiinin käyttöä ja huijatakseen rahat itselleen.
Isokokoinen tyyppi oli hakannut Karia vanhan kaverin huutaessa rahoista. Pahoinpitelyn jälkeen he kuitenkin joutuivat lähtemään tyhjin käsin, koska mitään rahoja ei ollut.
”Se on ihmeellistä, miten moni niistä päihdeongelmaisista kavereista loppujen lopuksi yritti varastaa sinulta, tai muuten hyväksikäyttää. Eräskin kaveri yritti varastaa lompakkoni, kun olimme parvekkeella tupakalla, ja huomasin tämän lompakon tippuessa maahan. Ei siellä ystäviä ole”, Kari sanoo.
Ei rahallista voittoa
Kun rahaa Subutexiin oli saatu hankittua reilummin, päätti Kari hakea sitä Helsingistä Oulun hintoja halvemmalla.
Helsingin päässä oleva diileri oli kuitenkin LSD-tripillä todella sekaisin, ja Kari sekä hänen tuttavansa joutuivat odottamaan koko yön diilerin selviämistä hänen asunnossaan.
Välillä helsinkiläinen oli hyvin vainoharhainen asiakkaitaan kohtaan ja ajatteli psykedeeleistä sekaisin, että ystävykset ovat tekemässä jonkinlaista salaliittoa. Jaellessaan Subutex-tabletteja, kauppias piilotti niitä muutaman lehden alle, ja syytti kaveruksia varkaudesta.
Tilanteen teki vielä ahdistavammaksi se, että Kari tiesi huumekauppiaan säilyttävän asunnossaan kahta käsiasetta.
Kari kuitenkin huomasi piilotetut tabletit ja tilanne saatiin puhuttua selväksi.
”Sitten kun pääsi aineiden kanssa Ouluun, niin kyllähän ne tuli melkein kaikki vedettyä itse, eikä mitään voittoa tullut tehtyä. Tällaisia tapauksia ne olivat melkein aina”, Kari toteaa.
”Nykyään olen koukussa uuden oppimiseen ja itseni kehittämiseen”
Pikkuhiljaa Kari ymmärsi, ettei Subutex tuonut onnea, vaan tuhosi sekä vei elämästä lähes kaiken ajan. ”Suurimman osan ajasta olo on ihan paska, elämä hajoaa ympärillä. Kaikki terveet ja hyvät asiat häviävät elämästä”, Kari toteaa.
Ainetta piti olla koko ajan joko hankkimassa lisää, tai miettimässä, että mistä siihen tarvittavat rahat löytyisivät.
Kolme viimeistä käyttövuotta Kari ajatteli joka kerran olevan viimeinen, mutta ei vain pystynyt lopettamaan. Lopulta hän kuuli korvaushoidosta. Nyt on kaksi vuotta siitä, kun korvauslääkitys purettiin nollaan, ja Kari on täysin kuivilla.
Kari kertoo saaneensa uusista harrastuksista, liikunnasta ja erityisesti terveellisestä ruokavaliosta pysyvää onnea elämäänsä.
Perheeseen on syntynyt lapsi, ja hengellisyys on myös ollut yksi tärkeä kulmakivi paremman elämän polulla. ”Sunnuntaikirkko on muodostunut rutiiniksi”, nauraa Kari.
Itsetutkiskelun jälkeen Kari päätyi opiskelemaan korkeakouluun sammuttamaan tiedonjanoaan.
”Etuoikeutettu olo siitä, että sain elämän vielä kuntoon. Nykyään se onnellisuus on löytynyt, mitä aiemmin lähti ”hieman” väärillä tavoilla etsimään”, toteaa Kari nauraen.
”Ennemmin kuolisin kuin alkaisin vetämään taas.”
Kommentoi