Vanhempina ilman romantiikkaa

Kumppanuusvanhemmuus on monille vieras perhemuoto, mutta oululaiselle Jenna Nivakoskelle se olisi hyvä vaihtoehto perheen perustamiselle.

Hän oli yksi hakijoista Lapsi tuntemattoman kanssa -ohjelman toiselle tuotantokaudelle, joka ei kuitenkaan toteutunut koronaviruspandemian vuoksi. Ohjelmaa varten etsittiin kumppanuusvanhemmuudesta kiinnostuneita ihmisiä, jotka haluaisivat saada lapsen ilman parisuhteeseen sitoutumista.

“Haluaisin, että lapseni pystyisi luottamaan ihmisiin ja tietäisi, että rakkautta on olemassa.” Kuva: Helena Petäjäkangas

Ajatus ohjelmaan osallistumisesta tuntui Nivakoskelle luonnolliselta, koska hän on jo pitkään halunnut lapsen, mutta ei ole parisuhdeihminen.  

”Koen sopivan kumppanin löytämisen olevan minulle haastavaa”, tuumaa Nivakoski. 

Myös vuonna 2017 todettu endometrioosi on saanut naisen pohtimaan eri tapoja, eikä esimerkiksi adoptiokaan ole poissuljettu vaihtoehto. Nivakoski on asian suhteen sinnikäs, eikä aio luopua helpolla haaveestaan. 

“Vaikka kehoni ei toimisi, yritän silti viimeiseen asti. Mieluiten kuitenkin mahdollisimman luonnollisin keinoin ilman lääketiedettä.” 

Tukea lähipiiriltä

Nivakosken läheiset eivät yllättyneet hänen kiinnostuksestaan kumppanuusvanhemmuutta kohtaan. Nainen tunnetaan lähipiirissä spontaanina ihmisenä, joka saattaa vain pakata laukkunsa ja vaihtaa maata useaksi kuukaudeksi. 

“Jopa konservatiiviset vanhempani ymmärsivät, miksi tämä perhemuoto olisi sopiva juuri minulle. Yksi ystävistäni on auttanut minua etsimään miestä”, hän naurahtaa. 

Kumppanuusvanhemman Nivakoski haluaisi löytää mahdollisimman läheltä lapsen hyvinvoinnin ja käytännön järjestelyjen kannalta.  

“Mielestäni hyvinvointi ei ole sitä, että lapsi kulkee joka toinen viikko viisisataa kilometriä suuntaansa.” 

Koska Nivakoski viihtyy luonnon keskellä, ei hän myöskään itse olisi valmis muuttamaan ihan mihin tahansa päin Suomea.  

Tällä hetkellä ammattikorkeakoulussa opiskelevalle Nivakoskelle on tärkeintä valmistua ja saada työpaikka, jotta hän pystyisi rakentamaan vakaan pohjan tulevaa lastakin ajatellen. 

Nivakoski on valokuvaamisen ja käsitöiden lisäksi kiinnostunut myös eri tieteistä, joita hän haluaisi päästä opettamaan lapselleen. 

“Toivoisin lapseni viettävän aikaa muuallakin kuin tietokoneen ääressä ja että hän oppisi muustakin kuin pelkästä teknologiasta. Tietenkin mennään ihan lapsen kiinnostuksen mukaisesti”, nainen toteaa. 

Nivakoskella itsellään on ollut hankala lapsuus, joten ensisijaisen tärkeää hänelle on tarjota lapselleen perustarpeet. 

Kuva: Helena Petäjäkangas

Lapsen etu edellä

Sateenkaariperheet ry:n toiminnanjohtaja Juha Jämsä korostaa suunnitelmallisuutta lapsen hankinnassa. On tärkeää pohtia kysymyksiä, joita perheen perustamiseen liittyy. Voi miettiä esimerkiksi sitä, miten vanhemmat käyttäytyvät ristiriitatilanteissa, ja miten ne ratkaistaan.

”Kumppanuusvanhempaan tutustumiseen kannattaa panostaa”, Jämsä toteaa.

Hän suosittelee tuleville vanhemmille neuvontaa tai valmennusta ennen lapsen alulle saattamista. Kaikesta sovitusta kannattaa myös kirjoittaa kirjallinen sopimus.

Jämsä kertoo, että asiakaspalautteiden ja kyselyiden perusteella kumppanuusvanhemmuus on yleistymässä. Ennen kumppanuusvanhemmuus on ollut pääasiallisesti sateenkaariväestön tapa perheellistyä. Yleistymiseen on useita syitä.

”Esimerkiksi tietoisuus tämänlaisesta perhemuodosta ja yleinen kulttuurinen muutos perhe-elämään liittyen. Yhteiskunnassa nähdään entistä enemmän monenlaisia perheellistymisen tapoja”, hän kertoo.

Sateenkaariperheet ry oli myös mukana Lapsi tuntemattoman kanssa –ohjelman suunnittelussa. Heille tärkeintä on, että kaikki tehdään lapsen edun näkökulmasta, ja sitä he olivat myös varmistamassa ohjelmassa.

”Lapsi tuntemattoman kanssa -ohjelma yksittäisenä tekijänä on ihan selvästi lisännyt ihmisten kiinnostusta tähänkin perheellistymistapaan.”

Kumppanuusvanhemmuus vaatii paljon suunnittelua. Kuva: Helena Petäjäkangas

Jokainen perhe on erilainen

Jämsän mukaan mahdolliset ongelmat johtuvat puhumattomuudesta ja siitä, jos asiat etenevät vanhempien sopimuksien vastaisesti.

“Sitä tapahtuu ikävä kyllä aika usein. Ei ole käyty asioita läpi ja ikään kuin heittäydytään ja uskotaan, että kaikki menee hyvin.”

Jämsä selittää esimerkein, mitä erilaisia heikkouksia ja vahvuuksia kaikissa eri perhemuodoissa on. Yhden vanhemman kodissa vältytään vanhempien välisiltä ongelmilta, kolmen tai neljän vanhemman perheissä ongelmien ratkaisu on heti monimutkaisempaa. Jos lapsella on kaksi kotia, ja toisessa niistä tapahtuu vanhempien ero, niin toisessa kodissa elämä kuitenkin jatkuu normaalina.

Lapsen tarpeet on otettava huomioon iän mukaan. Kuva: Minna Laamanen

Jämsä muistuttaa, että vanhemmuuden ei tarvitse olla kaikille täsmälleen samanlaista.

”Jokaisella vanhemmalla voi olla oma vastuualue, joka on suuruudeltaan erilainen suhteessa lapseen. On hyvä sopia lapsen elämää vaikkapa kouluikään saakka ja konkretisoida, mitä kahden kodin arki käytännössä tarkoittaa. Jos toinen koti on etäkoti, on tärkeää suunnitella siellä oleminen lapsen ikävaiheiden mukaan.”

Kuuntele tästä, mitä kumppanuusvanhemmuuteeen liittyvät termit oikein tarkoittavat:

Työryhmä: Helena Petäjäkangas, Hanna-Riikka Karjalainen & Minna Laamanen

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*