Kulttuurisella omimisella tarkoitetaan sitä, että eri kulttuurista tuleva lainaa toiselle kulttuurille kuuluvia tapoja, perinteitä tai symboleja ilman lupaa ja kunnioittamatta niiden taustoja. Joskus tarkoitus on saada taloudellista hyötyä, ja joskus kyse on vain tietämättömyydestä.
Oululaisen Tainan ulkomaanmatkalla laittamat pikkuletit, vappujuhlissa afroperuukin tai intiaanipäähineen käyttö ja savolaisen Pertin pitämä italialainen ravintola ovat kaikki esimerkkejä kulttuurin omimisesta.
Kulttuurisen omimisen ja kunnioittavan lainaamisen välinen raja voi olla häilyvä ja arjessa vaikea tunnistaa. Afroperuukin käyttö muuttuu kiistanalaiseksi yleensä silloin, kun siitä tehdään pilkkaa.
Perinteiden kunnioittaminen tärkeää
Kulttuuriantropologian emeritusprofessori Jukka Pennanen kertoo, että tarkkoja eettisiä rajoja on vaikea vetää.
”Terveellä järjellä pääsee pitkälle. Inarin entisessä Kultahovi-ravintolassa henkilökunnalla oli päällään saamelaisten perinnevaatteita. En näe siinä mitään väärää, että ravintola lisäsi näin vetovoimaisuuttaan ja ehkä hyötyi siitä taloudellisesti. Kyse on siitä, että se tehtiin alkuperäiskansaa kunnioittavasti ja perinteistä kertoen”, Pennanen toteaa.
Vuonna 2019 kohua aiheutti esimerkiksi Kim Kardashianin päätös nimetä alusvaatemallistonsa perinteisen japanilaisen vaatteen, kimonon, mukaan. Syntyneessä kohussa Kardashiania arvosteltiin rajusti nimen käytöstä kaupallisessa vaatemallistossa. Kardashian nimesi mallistonsa kohun jälkeen uudelleen joukkoistaen seuraajiaan. Sosiaalisen median keskusteluissa on epäilty, että kohu oli harkittu liike Kardashianilta.
Sri Lankassa syntynyt ja kahden viikon ikäisenä Suomeen adoptoitu Silja Hyrkäs kertoo kokevansa suomalaisen kulttuurin omakseen.
”Mielipiteeni kulttuurin omimisesta on, että se on nykypäivänä normaalia, jos se pysyy hyvän maun rajoissa. Jos taloudellista hyötyä tavoiteltessa ei kerrota kulttuurin alkuperästä mitään, niin silloin se voi vaikuttaa halpamaiselta”, kertoo Hyrkäs.
Symboliikka kehittyy kulttuurien mukana
Myös suomalaisessa kulttuurissa on symboleita, jotka herättävät keskustelua. Vuonna 2016 Ilta-Sanomat uutisoi toista luokkaa käyvästä pojasta, jonka opettaja ei ollut pitänyt pojan Suomi-leijonakorusta. Opettajan mukaan koru herättää negatiivisia tunteita. Muusikko Pate Mustajärvi kertoo jättäneensä leijonakorut pois käytöstä, koska hänestä sinivalkoisuus on ymmärretty väärin.
”Suomalainen kulttuuri on minulle ominta, mutta jos laittaisin nyt leijonariipuksen kaulaani, joutuisin selittelemään asiaa varmasti. Etenkin äidilleni. Koru edustaa minulle sellaista suomalaista kulttuuria, jota en halua tuoda itse esille”, Hyrkäs sanoo.
”Räikeät ylilyönnit, kuten rasismiin liittyvät kulttuuriset omimiset ovat ehdottomasti kiellettyjä, ja niihin täytyisi puuttua entistä enemmän”, avaa Jukka Pennanen.
Nuoret alttiina vaikutuksille
Gloria-lehdessä julkaistussa artikkelissa Koko Habara sanoo, että moni nuori saattaa tietämättään omia toisen kulttuurin perinteitä ollakseen kiinnostavampi tai saadakseen hyväksyntää muilta. Kirjallisuuden ja media-alan ammattilainen Hubara kertoo, että monet muotiluomukset ovat saaneet vaikutteita ei-valtakulttuurin edustajilta. Kuitenkin valtaosa taloudellisesta hyödystä menee valkoisten omistamille isoille yrityksille.
”Toisen kulttuurin omiminen tuli minulle esille, kun olin vaihdossa Yhdysvalloissa lukioikäisenä. Olin nuori, halusin kuulua joukkoon ja olla kuin koulukaverini. Uskonnollisuus oli siellä todella iso osa paikallista kulttuuria. En itse edes kuulu kirkkoon, mutta jos olisin jäänyt asumaan sinne, minusta olisi varmasti tullut uskovainen”, Hyrkäs muistelee.
Kulttuurinen omiminen muovaa perinteitä
Suomeen on myös rantautunut viime vuosien aikana paljon trendikkäitä tanssilajeja, kuten twerkkaus ja afrotanssi. Twerkkauksen suomeen isosti tuonut Tiia-Maria Sokka sai osakseen paljon kritiikkiä musiikkivideoista, joissa kaikki tanssijat olivat valkoisia.
Ylen tekemässä haastattelussa twerk-kulttuurin aktivisti Awa Sowe sanoo, että Suomessa twerkkausta tehdään lähinnä valkoisen feminismin kautta. Eniten Sokan toiminnassa tuntuu ärsyttävän se, ettei tanssilajin alkuperää tuoda lainkaan esille. Twerkkaus on lähtöisin afrikkalaisista ja afroamerikkalaisista kulttuureista. Sokka tienaa twerkkauksella paljon enemmän kuin keskiverto tanssinopettaja. Arvostelijoiden mielestä saavutetulla valta-asemalla kuuluisi kunnioittaa lajin juuria ja tuoda niitä paremmin esiin.
”Twerkkaus ei oikeasti ole sellaista ”herutustanssia”, millaiseksi se täällä suomessakin nykyään mielletään, ja se on minusta harmi. Katson ennemmin afrotanssia, missä tanssijasta huokuu kunnioitus tanssin perinteitä ja alkuperäistä kulttuuria kohtaan”, Hyrkäs sanoo.
Teksti: Anu Kauppila ja Saana Tuisku
Lähteet:
Kommentoi