
Puhtaasti vastauskoneena käytettynä kyllä. Oppiminen nimittäin jää lähes kokonaan välistä, jos tekoälyä pyytää laatimaan valmiin vastauksen esimerkiksi koulutehtävään. Tällöin oma päättely ja vastaukseen johtanut ajatusprosessi puuttuu kokonaan. Tämä taas ei auta kokonaiskuvan hahmottamisessa lainkaan.
Tietojenkäsittelytieteen professori Hannu Toivonen Helsingin yliopistolta tiivistää asian näin: “Aivot muokkautuvat sen mukaan, miten niitä käytetään. Jos ei käytä aivoja oppimiseen, ei opi oppimista.”
Toivosen mukaan tekoälyyn voi suhtautua työkaluna samalla tavalla kuin vaikka taskulaskimeen. Sitä ei sovi käyttää, ellei tunne vaiheita, joilla laskutoimitus saadaan suoritettua.
Koulut yrittävät pysyä mukana
Tekoälyn käyttö on tunnetusti tänä päivänä osa opiskelua. Suomessa tekoälyä käytättävät eniten korkeakouluissa opiskelevat, joista yli puolet käyttää tekoälyä säännöllisesti opinnoissaan. Suurin osa opettajistakin käyttää ja aikoo käyttää tulevaisuudessakin tekoälyä säännöllisesti työssään.
Opetustapoja on siis syytä päivittää nykypäivään. Suurin ongelma on käsillä silloin, kun opiskelijan tekoälyllä luoman tehtävän tarkistaa opettaja tekoälyä käyttäen. Sen lisäksi, että oppiminen jää välistä, opettajalla ei ole selkeää kuvaa opiskelijan osaamistasosta.
Tutkijatohtori Janne Fagerlund Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitokselta kertoo koulumaailman tulevan tekoälyasiassa hitaasti perässä. Suurin rajoittava tekijä on tietosuoja, etenkin alaikäisten kohdalla. Sitä, mitä tietoja tekoälylle syöttää, tulee miettiä harkiten. Tästä syystä osa opettajista jättää tekoälyn käytön mielellään kokonaan opetuksen ulkopuolelle.
Hyödyllisenä työkaluna tekoälyä Fagerlund pitää esimerkiksi ideoinnissa:
“Se voi antaa esimerkiksi kolme vaihtoehtoista alkua tarinalle, eli toimia niin sanotun tyhjän paperin kammon poistajana.”
Lisäksi hän näkee, että tekoälyllä voi kokeilla generoida mediasisältöä, siltä voi pyytää palautetta koulutöihin tai käyttää tiedonhakuvälineenä, toki varauksella.
Tekoäly oppimisen tukena
Entä jos tekoäly ei toimikaan pelkkänä vastauskoneena? Oikealla tavalla käytettynä se voi myös tukea oppimista. Opetuskäyttöön luoduissa tekoälysovelluksissa käytetään muun muassa Sokraattista menetelmää. Karkeasti tiivistettynä menetelmä perustuu siihen, että valmiiden vastausten sijaan tekoäly pyytääkin opiskelijaa kertomaan, mitä hän tietää aiheesta ja perustelemaan tekemiään johtopäätöksiä.
Yhtenä esimerkkinä mainittakoon Astra AI, joka toimii ikään kuin tekoälyopettajana. Se ei suoraan anna käyttäjälle valmiita vastauksia, mikä auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia paremmin. Sen tehtävänä on auttaa oppijaa luomaan käyttäjännäköisen opiskelusuunnitelman, yhteenvedot ja muistiinpanot käyttäjän omista kirjoista ja vaikkapa vanhoista kokeista.
Vaikka erinäisiä oppimisen tueksi suunniteltuja tekoälyalustoja on, eivät ne ole vielä Suomessa tehokäytössä. Käyttö on tiivistynyt toistaiseksi muutamaan kokeilujaksoon, lähinnä peruskoulutasolla.
Pääasiassa tekoäly on vielä toistaiseksi oppimisen kohde. Kouluissa perehdytään siihen, mitä se on, miten se toimii ja kuinka sitä käytetään vastuullisesti.
Totta vai tarua? 50/50. Keskeinen kysymys ei niinkään ole se, heikentääkö tekoäly oppimiskykyä, vaan miten tekoälyä käyttää ja korvaako se lopulta opiskelijan oman ajattelukyvyn. Jos tekoälyyn luottaa liian sokeasti, oppimiskyky heikentyy ja se voi jäädä pintapuoliseksi. Vastaavasti se voi toimia myös oppimista tukevana työkaluna, jos sitä käyttää harkiten.
Teksti: Jaakko Suomela, Nella Kultalahti ja Topias Mielonen
Lähteet:
Oamk Journal: Tekoäly oppimisen tukena: kohti ajatusprosessia korostavaa opetusta ja arviointia
Kopiosto: Generative AI, education and copyright
Helsingin yliopisto: Tekoäly muuttaa yhteiskunnan, aivot ja ihmisyyden
Yle: Professori: Tekoäly houkuttelee opiskelijoita suorittamaan tehtäviä, ei oppimaan

Kommentoi