Olen opiskellut Oulun ammattikorkeakoulussa journalismia jo reilun vuoden ajan. Mielessäni on käynyt lukuisia kertoja ajatus siitä, että olen täysin väärässä paikassa. En ole yhtään varma, onko tämä minun alani vai haluaisinko opiskella tulevaisuudessa jotain ihan muuta.
Tiedän, että en ole ainoa korkeakouluopiskelija, joka käy läpi näitä ajatuksia. Opiskelu ei välttämättä ollutkaan sellaista kuin hakuvaiheessa kuvitteli tai joku toinen ala on kenties alkanut kiinnostamaan enemmän. Mahdollinen alanvaihto saattaa kuitenkin tuntua pelottavalta, sillä korkeakouluihin pääseminen on jatkossa vaikeampaa menetetyn ensikertalaisaseman takia.
Ajatus ensikertalaiskiintiön taustalla on kaunis. Korkeakoulujen täytyy varata osa paikoista ensimmäistä kertaa kouluihin hakeville, jotta heidän olisi helpompi päästä opiskelemaan. Vaikka lain mukaan tämä ei saa kohtuuttomasti heikentää ei-ensikertalaisten asemaa hakuvaiheessa, voidaan jopa 80 prosenttia paikoista varata ensikertalaisille. Suurimpana kärsijänä tässä toimivat alanvaihtajat, joiden kouluun pääsy hankaloituu merkittävästi.
Ensikertalaisaseman menettää sillä hetkellä, kun ottaa ensimmäisen korkeakoulupaikan vastaan. Korkeakouluihin haetaan usein melko nuorena, heti toisen asteen koulutuksen jälkeen. Mielestäni on kohtuutonta olettaa, että tuossa vaiheessa nuori tietäisi varmuudella, mitä alaa haluaa opiskella. Suunnitelmat saattavat olla selvät, mutta opiskelujen alkaessa tilanne voi muuttua äkillisesti, mikäli se ei olekaan sellaista kuin oli etukäteen ajatellut.
Nykyinen malli rankaisee nuorta siitä, jos oma ala ei löydy ensimmäisellä yrittämällä.
Alanvaihtajien lisäksi ensikertalaiskiintiöstä kärsivät ne, jotka joutuvat jättämään koulunsa kesken. Kaikki ei elämässä mene aina niin kuin on suunnitellut, vaan ihmisillä saattaa olla joitain henkilökohtaisia syitä, minkä takia opiskelut on pakko lopettaa. Ensikertalaiskiintiössä ei huomioida hakijan elämäntilannetta, vaan kaikki lokeroidaan säälimättömästi omiin koreihinsa.
Nykyinen malli rankaisee nuorta siitä, jos oma ala ei löydy ensimmäisellä yrittämällä tai elämäntilanne on sellainen, että koulunkäynti tuntuu siinä vaiheessa ylitsepääsemättömältä. Kiintiön takia nuoren ei kannata ottaa ensimmäistä opiskelupaikkaa vastaan, jos hän ei ole täysin varma, mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa.
Tällaisenaan ensikertalaiskiintiö ei toimi. Ehdottaisinkin, että ensikertalaisasema säilyisi niin kauan, kunnes saa ensimmäisen korkeakoulututkinnon valmiiksi. Näin nuori saisi etsiä oman alansa rauhassa, eikä hänen vääristä päätöksistänsä rangaistaisi.
Kommentoi