Lastenelokuvat eivät ole enää vain lapsille

Disney on koonnut kaikki klassikkonsa uuteen suoratoistopalveluunsa. Kuva: Ida Ekroth

1920-luvulla perustettu Disney kuuluu monen lapsuuteen. Lukuisat lasten klassikkoelokuvat, kuten Pieni merenneito, Leijonakuningas ja Liisa ihmemaassa, ovat kaikille tuttuja. 

Tänä syksynä Suomessa julkaistu suoratoistopalvelu Disney+ tarjoaa etenkin lapsille ja nuorille suurta iloa. Silti myös aikuiset ovat ottaneet asiakseen katsoa vanhoja ja uudempia klassikoita uudestaan. Mikä saa aikuisetkin katsomaan näitä elokuvia?

Oululainen Aino Isojärvi on lastenfiktioon ja populaarikulttuuriin erikoistunut elokuvatutkimuksen tohtoriopiskelija ja opettaja. Disney-tutkijaksikin häntä nimitetään. Isojärvi on kasvanut elokuvien parissa, ja ysärilapsena hän ollut osana sukupolvikokemusta, jossa Disney nousi ennennäkemättömään suosioon 90-luvulla. 

Isojärven mielestä lastenelokuva on hankala määritellä teoreettisesti, sillä sen kohdeyleisön määrittää ikä ja elokuvalajina se on ainoa, jonka tekemiseen ja tuottamiseen sen kohdeyleisö – lapset – ei osallistu. Esimerkiksi romanttisen komedian kohdeyleisö on huomattavasti laajempi.

”Lastenelokuva on kulttuurisidonnainen kooste aikuisten näkemyksistä siitä, mikä soveltuu lapsikatsojalle”, Isojärvi tarkentaa. 

Nykyään on kuitenkin havahduttu siihen, että lastenelokuvilla on kaksoisyleisö ja ne puhuttelevat yhtä paljon niin aikuisia kuin lapsiakin. Lastenelokuvia markkinoidaankin nykyään lasten ja aikuisten rakastamina ja koko perheen elokuvina. 

Elokuvat koskettavat aikuista eri tavalla

Disney on aina ollut osana myös 25-vuotiaan helsinkiläisen Linda Ekrothin elämää. Hän kertoo katsovansa Disney-elokuvia nostalgian, mutta myös tarinan ja toteutuksen mielenkiintoisuuden vuoksi. Elokuvat herättävät samanlaisia tunteita kuin pienenäkin, mutta ne koskettavat ja liikuttavat aikuisiällä eri tavalla. 

”Elokuvat antavat arvokkaita opetuksia myös aikuisille, ovat pakokeino todellisuudesta ja niihin voi reflektoida omaa elämäänsä”, Ekroth perustelee.

Myös Isojärven mielestä lapsuudesta tuttua elokuvaa katsotaan aikuisena eri näkökulmasta. Haastavana hän kuitenkin pitää sitä, että esimerkiksi 90-luvun Disneyn naiskuva on todella yksiulotteinen. Paljon elokuvia katsonut lapsi on voinut omaksua tiettyjä käyttäytymismalleja ja paloja elokuvien arvomaailmoista. Kun oma elämä ei menekään yhtä nappiin kuin prinsessaelokuvassa, voi syntyä oman elämän konflikteja. Vanhempia Disney-elokuvia hän pitää epärealistisina onnellisuuden mittareina.

Vaikka monet Disneyn elokuvat ovat olleet paljolti prinsessoja ja onnellista elämää, löytyy niiden joukosta myös erilaisia tarinoita ja persoonia. Linda Ekrothin suosikkielokuviksi ovat nykyään nousseet Herkules, Aladdin ja Pirates of the Caribbean.

”Niissä kiehtoo poikkeuksellisen vahvat ja feministiset naishahmot, joilla on selvä oma tahto”, hän kertoo. 

Tarinan lisäksi Ekrothia puhuttelee myös tekninen toteutus. Joitakin animaatioita katsoo vain upean jäljen vuoksi – hahmot on piirretty kauniisti ja mielenkiintoisesti.

Myös Isojärvi kertoo olevansa kiinnostunut erityisesti piirrosanimaatiosta. Niissä häntä kiehtoo se, että piirrokset liikkuvat nopeasti ja liike syntyy aivoissa. Omaksi suosikikseen hän nimeää 101 dalmatialaista, josta paljastuu joka katselukerran jälkeen jotain uutta. Hän kuitenkin kokee etääntyneensä lapsuuden elokuvien tarinoista ja yhdistävänsä ne vain lapsuuteen. 

Näkyvyys kasvaa ja ikärajat nousevat 

Isojärven mukaan muuttuneen kulttuurin myötä lastenelokuvia katsovaa aikuista ei enää katsota kieroon kuten ennen. Näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa omaaviin Disney-elokuviin käytetään nykyään mielettömän suuria budjetteja ja henkilöstöjä. Uusimmista Disney-elokuvista kirjoitetaan isosti eri julkaisukanavissa, sillä nekin koetaan kulttuuri-ilmiöinä, vaikka niitä ensisijaisesti nimitettäisiinkin lastenelokuviksi.

Isojärven mielestä mielenkiintoista on myös se, että osassa Disneyn uusissa live-action -elokuvissa on niiden alkuperäistä piirrettyä korkeampi ikäraja. Hän huomauttaa myös, että Disney+:aa on mainostettu ensisijaisesti aikuisille esimerkiksi Star Warsin ja National Geographicin avulla. 

Isojärvi pohtiikin, liekö nämä markkinointikikkoja vai onko ne sittenkin vaivihkaa suunnattu aikuisille.

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*