Joulukuussa 2018 Suomalainen Luodon kunta ponkaisi vauhdilla laajemman yleisön tietoisuuteen, kun Pohjois-Suomen ja Ruotsin rajoilla sijaitsevassa reilun viiden tuhannen asukkaan keskittymässä todettu tuhkarokkotapaus levisi altistaen lopulta yli sata paikallista lasta. Tartunnan saanutta lasta ei oltu rokotettu, ja tämä nosti puheisiin nopeasti myös rokotevastaisuuden. Esimerkiksi Yle selvitti verkkosivuillaan julkaistussa artikkelissa syitä rokotevastaisen ajattelumallin leviämiselle.
Vaikka Luodon tapaus herätteli rokotekriittisiä nousemaan jälleen barrikadeille, ei kyseessä ole laisinkaan uusi ilmiö. Jo aivan 1700-luvun loppupuolen ensimmäisten rokoteprototyyppien ajoilta saakka rokotteita on kritisoitu monenlaisin perustein. Yksi on kuitenkin usein ylitse muiden: toimenpiteen kritisointi perustellaan sen aiheuttamilla mahdollisilla haittavaikutuksilla. Tämän ajattelutavan mukaan rokotteilla voi olla hyvinkin vahingollisia vaikutuksia ihmisen terveyteen – on spekuloitu jopa luontaisen immuniteetin heikentymistä.
Karkeaa kärjistämistä
Rokotteiden toimintamalli on melko yksinkertainen. Kyseessä on tapahtuma, jossa taudinaiheuttaja tai sen osa istutetaan elimistöön tarkoituksena aikaansaada vastustuskyky tartunnalle tai taudin puhkeamiselle. Jo toimenpide itsessään siis kumoaa väitettä immuniteetin heikentymisestä; prosessissa elimistö nimenomaan muodostaa immuniteetin valkosolujen avulla, tai vaihto-ehtoisesti käynnistää vasta-aine-tuotannon elimistössä.
Totta on kuitenkin myös se, että kuten kaikkiin lääkevalmisteisiin, myös rokotteisiin liittyy haittavaikutuksia, mutta ne eivät suinkaan ole niin dramaattisia kuin rokotekriittisestä näkökulmasta katsoen usein kärjistetään. Lisäksi rokotteista aiheutuvat haittavaikutukset ovat paljon epätodennäköisempiä kuin niistä sairauksista aiheutuvat haitat, joita rokotteet torjuvat. Haitalliset efektit ovat lisäksi yleensä lyhytkestoisia, eivätkä jää vaikuttamaan elimistöön esimerkiksi juuri immuniteettia heikentävällä tavalla. Vakavampien haittavaikutuksien olemassaoloa – kuten sairaskohtauksia, aivovaurioita tai jopa kuolemaa – ei kuitenkaan voi kiistää, mutta niiden todennäköisyys on lähes häviävän pieni.
Hiljalleen unohtuva historia
Kiitos rokotteiden, maailmasta on hävitetty kokonaan esimerkiksi isorokko, joka vielä alle viisikymmentä vuotta sitten vei vuosittain yli kaksi miljoonaa ihmishenkeä. Rokotekriittisyyttä lietsoo kuitenkin unohtamisen ongelma: Huomio siirtyy tautien riskeistä rokotusten riskeihin, koska rokotteet ovat tehneet tartuntataudit harvinaisiksi.
Totta vai tarua? Tarua. Rokotteet estävät vuosittain 2-3 miljoonan lapsen kuoleman, eikä niiden pääsääntöisiin vaikutuksiin lukeudu immuniteetin heikentyminen. Vallitsevan lääketieteellisen näkemyksen mukaan rokotusohjelmien hyödyt ovat kiistattomia sekä rokotettavalle itselleen että koko yhteisölle.
Aiheesta muualla:
https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/tietoa-rokotuksista
Me emme tiedä vakavien rokotehaittojen todellista määrää, koska niiden ilmoittaminen on vapaaehtoista. Fimeassa on tällä hetkellä (26.10.-21) 129 rokotekuolemaa, mutta todellinen määrä voi olla kymmeniä kertoja suurempi. Vastaavissa kyselyissä on todettu että vain noin 10 % päätyy llmoituksiin. Lisäksi HUS:in tilastointi on virheellistä. Jos nimittän ihminen saa vakavan haitan (esim. kuolee) rokotteen antamisen jälkeen viikon sisällä, hänet merkitään rokottamattomiin. Käytännössähän monet vakavat haitat ovat tulleet viikon sisällä ellei jopa samana päivänä. Itseasiassa tavalliset ihmiset opettavat nyt lääkäreitä näkemään käytännön totuuden. Vanhat tilastointitavat eivät enää päde. Koronarokote on aivan erilainen kuin aiemmat rokotteet, ja niissä oleva piikkiproteiini voi aiheuttaa tulppia verisuonistoon hyvinkin nopeasti. Maalaisjärki riittää tässä asiassa.