Totean sen heti alkuun: luotan täysin Lauri Marjamäkeen ja valmennusjohtoon. Leijonien joukkue on tarkkaan roolitettu ja jokaisen pelaajan valinta on valmennusjohdon sisällä mietitty useaan kertaan.
Kisajoukkue julkaistiin maanantaina ja yksi valinta puhutti ylitse muiden. Se on Juhamatti Aaltonen.
Aaltosta kritisoivilla riiittää perusteita: 33 edelliseen liigaotteluun syntyi vain kaksi maalia. Edellisen kerran HIFK-hyökkääjä heilutti maaliverkkoa 17. helmikuuta TPS:ää vastaan. Siis 2,5 kuukautta sitten. Pelaajalta, jolta odotetaan maaleja joka ilta, saldo on vähintäänkin surullinen.
Myös viime viikonlopun Euro Hockey Tour -turnauksessa Aaltonen jäi ilman tehopisteitä. Aaltonen ei onnistunut maalinteossa edes tyhjään maaliin.
Laitetaan kuitenkin faktat pöytään: Suomen hyökkäysmateriaali tämän kevään MM-kisoissa on todella rajallinen. Kansainvälisen tason ratkaisijoita ei ole nimeksikään.
Hyökkääjistä ainoastaan Sebastian Aho, Valtteri Filppula ja Joonas Kemppainen ovat pystyneet aiemmissa kisoissa ottamaan roolia hyökkäyspäässä. Aaltosen aiempi MM-historia on vähintään kelvollinen: 34 ottelua ja tehot 7+14.
Muistetaan yhä, että Aaltonen on parhaimmillaan poikkeuksellisen taitava pelaaja, joka pystyy hyvänä päivänä ratkomaan otteluita omalla panoksellaan. Ero hyvän ja huonon päivän välillä on suuri, mutta Suomella ei ole liikaa pelaajia, joilla on potentiaalia tehdä maaleja.
Marjamäki on aiemmin Kärpissä valmentanut Aaltosta, mikä puoltaa sitä, että valmennus saa myös näissä kisoissa lunastettua Aaltosessa piilevän potentiaalin. Marjamäki on varmasti aistinut koko leirityksen ajan, onko Aaltosesta hyötyä joukkueelle vai ei.
Lisäksi Leijonien joukkueessa on Aaltosen lisäksi vain yksi rightin, eli oikealta laukova, hyökkääjä, joka on Jesse Puljujärvi. Kaksi ottelua ykköskentässä esiintynyt Puljujärvi ei vakuuttanut otteillaan EHT-turnauksessa, joten välttämättä Leijonilla ei olisi asettaa ylivoimaan yhtään rightin hyökkääjää.
Ainoastaan puolustuksesta löytyy kaksi ylivoimapeliin kelpuutettavaa rightin pelaajaa: Juuso Hietanen ja Juuso Honka. Modernissa yv-pelissä yksi rightin pelaaja on kuitenkin liian vähän, tai ainakin se vähentää variaatioiden määrää.
Yksi vaihtoehto rightin pelaajaksi ylivoimaan olisi ollut Olli Palola. Miksi valmennusjohto ei sitten valinnut kisoihin pitkään leirityksessä mukana ollutta Palolaa, mutta Aaltonen mahtui miehistöön? Ehkä valmennusjohdon mielestä Palolan potentiaali nousta ratkaisijaksi rajoittuu ainoastaan ylivoimaan ja Aaltosen kohdalla potentiaalinen panos myös tasakentin on suurempi.
Nämä asiat huomioiden Aaltosen valinta on valmennusjohdon näkökulmasta perusteltua. Suomen alkuohjelma (Valko-Venäjä ja Ranska) antaa myös mahdollisuuden siihen, että Aaltoselle saadaan heti turnauksen alkuun onnistumisia, joka voi parhaimmillaan siivittää Aaltosen huippuotteisiin.
Toisaalta on myös hyvin mahdollista, että jos Aaltosen pelihuumori ei ole parhaimmillaan, hänet nähdään loppukisojen ajan katsomossa. Leijonien turnaus ei tule kaatumaan Juhamatti Aaltoseen, mutta parhaimmillaan Aaltonen voi siivittää Leijonat kohti mitalipelejä.
Kommentoi