Kulahtanut huppari, kalsarit ja villasukat. Keikka-asu ei ole koskaan ollut näin rento. Otan siemauksen teestä ja nojaan taaksepäin tuolissani. Tuijotan näyttöä, jossa lukee “esitys alkaa pian”. Ehkä tämä on ihan mukavaa vaihtelua.
Juontaja Eveliina Paksuniemi aloittaa kertomalla tapahtumasta ja illan ohjelmasta. Luvassa on sanataidetta ja livemusiikkia. Käynnissä on Rovaniemen kaupungin kulttuuripalveluiden ja nuorisopalveluiden yhdessä luotsaama Monde on Air Livestream. Se on juontajan mukaan uusi ikkuna Rovaniemen kulttuurielämään. Tällaisia ikkunoita tarvitaan nyt, kun ei voida vallitsevan koronatilanteen takia liikkua kotoa kulttuuritapahtumiin.
Monde on Air Livestreamin tapahtumia on viikoittain useita erilaisia, ja ne striimataan Facebookiin ja YouTubeen. On joogaa, sanataidetta, livemusiikkia, tanssia ja pelejä, jokaiselle jotakin. Tänä iltana esiintymässä ovat Sanaseura ja Vysotski Projekti.
Vallitseva koronatilanne on muuttanut maailman ja Suomen keikkakulttuurin aivan kokonaan. Nyt kaikki esitykset ovat siirtyneet verkkoon, livestreameihin, tuoden keikat jokaisen omaan olohuoneeseen. Keikalle voi tulla suoraan lenkiltä tai vaikka sängystä. Juomia ei tarvitse jonottaa ja vessaankin on helppo poiketa missä välissä vaan. Pukukoodi on todellakin casual, sanan joka merkityksessä. Ja mikä parasta, samalla voi vaikka halutessaan kutoa, lakata kynsiä tai syödä vaikka ruisleipää, koska kukaan ei näe tai välitä.
Ensimmäisenä aloittaa Sanaseura, joka on vuonna 2018 Rovaniemellä perustettu lavarunouden ryhmä. Jokainen taiteilija tulkitsee vuorollaan lavalla omia tekstejään, jotka ovat sidoksissa nykyhetkeen. Juontaja kertoo niiden olevan toivon ja unelmien tekstejä tästä hetkestä tulevaisuuteen kurottaen. Näitä asioita tällä hetkellä kaivataankin, toivoa ja unelmia.
Sanataiteilijoiden esityksissä on voimaa. Utopistiset tekstit kuvastavat paljon sitä, mitä myös omassa mielessä tällä hetkellä liikkuu: nykyhetkeä, mennyttä, viime kesää, ostohysteriaa, huolettomuutta. Esitykset ovat mielenkiintoisia ja täynnä tunnetta, mutta ne eivät kestä kauaa ja jo puolen tunnin kuluttua ohjelma on ohi. Sanataidevieroitusoireissani olisin halunnut kuulla vielä lisää.
Jos ei huomioi omaa ympäristöään, olo on melkein kuin oikealla keikalla. Toki tunnelmaa syö hieman se, että jokaisen esiintyjän välissä striimi katkaistaan. Se on hölmöä, sillä kyllähän oikeassa esiintymistilanteessakin nähdään, kuinka esiintyjä kävelee lavalle ja lavalta pois. Se kuuluu kokemukseen.
Sanaseuran jälkeen siirrytään illan musiikkiosuuteen. Vuorossa on Vysotski Projekti, joka on rovaniemeläisen monipuolisen kulttuurintekijän Hannu Frimannin yksi koronakauden projekteista. Esitys alkaa Frimannin pitkällä monologilla, jossa hän selvittää projektinsa taustoja. Projekti tarjoilee 60- ja 70-luvuilla Neuvostoliitossa vaikuttaneen taiteilija, trubaduuri, runoilija ja näyttelijä Vladimir Vysotskin kappaleita, joiden suomenkielisten versioiden takana ovat Dick Holmström ja Arto Rintamäki.
Frimannin kanssa lavalla esiintyvät muusikot Minna Siitonen ja Timo Rehtonen. Tunnelma lavalla on rento, ja esiintyjät vaikuttavat hyvin vaatimattomilta. Nyt olo alkaa olla jo kuin oikealla keikalla, kun kappaleiden välissä käännellään nuottipapereita ja höpistään jonninjoutavia. Se luo hyvää tunnelmaa ja tuo esiintyjiä lähemmäs yleisöä. Toki oikealla livekeikalla osan tunnelmasta luo yleisö, jota tässä tapauksessa ei näe, muuten kuin livestriimin satunnaisina kannustavina kommentteina ja virtuaaliaplodeina. Toisaalta ainakaan ketään ei haittaa, jos joku laulaa täysillä mukana.
Kappaleet ovat kansanmusiikkia, hauskoja nuotioluritteluita, joissa on voimakas tarina. Esiintyjät ovat keskittyneitä ja uponneet lauluihinsa. Heidän äänensä soivat upeasti yhteen, ja kitarat ja haitari muodostavat kauniin yhdistelmän taustalle. Ne vievät minut lapsuuteni juhannuksiin, kun istuimme pienen pohjoispohjanmaalaisen kylän juhannuskokolla joen rannalla, jonne kyläläiset aina kokoontuivat ja paikallinen mies soitti mandoliinilla yhteislauluja. Huomaan laulavani ja fiilisteleväni biisejä mukana, vaikken ole koskaan kuullut niitä aiemmin. Auringon säteet osuvat ikkunan läpi silmiini ja kun suljen ne, unohdan missä olen. Ikkunani eteen kurvaa kaksi amispoppia paukuttavaa autoa. Paluu kotisohvalle ja nykyhetkeen käy nopeasti.
Kommentoi