Pitkän linjan muusikko Aki Mikkonen saa vieläkin iloa musiikin luomisesta

Aki Mikkonen esiintymässä Kokardiklubilla. Kuva: Tiia Parikka

”Itse en edes muista, mutta kaveri on kertonut, että mä nousin hiekkalaatikolta ylös joskus neljävuotiaana ja huusin ’Rock and Roll’, joten ei ihme, että se musiikkiura lähti kehittymään.”

Näin muistelee oululainen muusikko Aki Mikkonen oman musiikkiuransa alkutaipaletta. Lauluja kirjoittava ja keikkaa tekevä indie-muusikko Mikkonen on ehtinyt toimia pitkään musiikin parissa aloitettuaan harrastuksen hyvin nuorena.

”Mun isä oli rock-laulaja, joka esitti 60-luvulla muun muassa Beatlesia ja Rolling Stonesia cover-bändinä. Olen sitten sitä kautta kuullut rock biisejä jo hyvin nuorena. Ihannoin pienenä isää, hän oli mulle ihan ykkönen”, Mikkonen kertoo.

Vaikka Mikkonen omaakin musiikkigeenit, niin esiintyminen ei ole aina ollut jokseenkin ujolle lapselle helppoa. Mikkosen laulu-ura alkoikin hieman erikoisemmalla tavalla.

”1–3 luokalla mulla oli luokanopettajana oopperalaulaja Onerva Puurula. Hänen jälki-istunnoissa meidän täytyi laulaa. Olin aika hulivili pienenä, mitään pahaa en tietenkään kenellekään halunnut, mutta vahinkoja sattui aina välillä, niin jälki-istunnoissa tuli laulettua.”

Kun Mikkonen pääsi ala-asteella laulamaan, niin halu esiintyä poiki siitä. Mies perustikin ensimmäisen bändinsä jo 15-vuotiaana kavereidensa kanssa, ja bändi esiintyi myös koulun kevätjuhlassa. Nuoresta iästään huolimatta bänditoiminta otettiin tosissaan. Bändin kanssa käytiin treenaamassa säännöllisesti, ja keikkaamaan haluttiin heti. Jos keikkoja ei ollut muuten, yhtye järjesti niitä itse.

”Meillä oli sellainen bändi kuin No More L’amour, jonka kanssa tehtiin keikka jo 90-luvun taitteessa. Meillä oli jopa TV-haastattelukin, ja jopa bussikin silloin. Siinä tapahtui vähän erilaisia juttuja, muun muassa bändin kitaristin äiti kuoli, ja se bändi sitten hajosi. Meillä oli myös sellainen bändi kuin Bad Mood, jonka kanssa käytiin Norjassa keikkailemassa.”

”Tuntui, että tämä homma lähtee nyt nousuun”

Bad Mood lopetti toimintansa Mikkosen lähdettyä armeijaan. Armeijan jälkeen Mikkonen lauloi The Järjestysmiehet cover-yhtyeessä, joka kiersi muun muassa Lapissa keikkailemassa. Mikkonen lauloi cover-yhtyeessä pitkään, mutta kirjoitti silti omaa musiikkia koko ajan. Mies julkaisikin ensimmäisen soolo EP:nsä: ”Jäähileitä”, vuonna 2004. Mies ei ollut kuitenkaan täysin tyytyväinen soololevynsä tuotantoon, ja Mikkonen siirtyi soittamaan seuraaviksi vuosiksi hevibändeihin, Rockamaniaan sekä Grandevilsiin.

”Grandevilsin kanssakin oltiin Lordinkin lämppäreinä tuolla Lappi Areenalla, kun Lordi oli voittanut Euroviisut. Se oli hieno juttu. Muistan sen verran, että lavan valot lähtivät yhtäkkiä pois päältä, niin me soitettiin sitten pimeässä.”

Rockamania-yhtye ehti tehdä kolme EP:tä olemassaolonsa aikana. Yhtye sai apua julkaisujen tekemiseen kuuluisalta taholta.

”Meillä oli tuottajana Lordin rumpali Sampsa Astala. Levyt sai ihan hyviä arvosteluja, ja me saatiin ihan hyvin vedettyä yleisöä. Parhaimmillaan noin 250 tyyppiä osti ihan lipun meidän keikalle. Levyjäkin meni ihan ympäri maailmaa. Ainakin Jenkkeihin, Espanjaan, Tanskaan, sekä Hollantiin, ja tuntui, että tämä homma lähtee nyt nousuun, mutta sekin meni sitten vähän jäihin.”

Sooloura ja soundin löytäminen

Rockamanian jälkeen Mikkonen lähti soolouralle tekemään musiikkia. Mikkojen jatkoi yhteistyötä Sampsa Astalan kanssa, joka oli mukana tuottamassa Mikkosen Poltetta-levyä, joka julkaistiin vuonna 2017. Soolouralle lähdettäessä Mikkonen vaihtoi hieman musiikin tyylisuuntaa, kun englanninkielinen metalli vaihtui suomenkieliseen rokkiin.

”Mulla on hevitausta ja tykkään laulaa englanniksi, mutta mä haluaisin tehdä sellaisia biisejä, missä mä pystyn laulamaan suomeksi samalla tyylillä, millä mä laulan englanniksi.”

Soolouralle lähdettäessä Mikkosen musiikin genre muuttui muutenkin vähän pehmeämmäksi.

”Syy sille [että tyyli muuttui hieman] oli se, että mä en oikein tiennyt, mitä mä halusin. Multa lähti kuitenkin sellainen pohja alta, että piti lähteä alusta lähtien liikkeelle. Koko ajan ollaan kuitenkin menty lähemmäs sitä, mitä haluaa tehdä.”

Poltetta-levyn jälkeen Mikkonen on julkaissut ainoastaan EP:tä ja singlejä. Syyksi mies kertoo sen, että musiikkimaailma on muuttunut siten, että yleisöä on hyvä ruokkia tasaisempaan tahtiin singlejen muodossa. Mikkosella on tälläkin hetkellä 10–15 kappaletta työn alla, joista mies on valinnut neljä, joita lähdetään työstämään eteenpäin. Musiikinluontiprosessiin Mikkosella ei ole varsinaista kaavaa, vaan se syntyy orgaanisesti.

”Mulla tulee vaan melodia mieleen, ja sitten mä alan soittamaan sitä kitaralla. Mulla tulee sitten siinä vaiheessa, jonkinlaiset tekosanat siihen, joista jotkin saattaa jäädä siihen kappaleeseen. Mun tulevan Auringonkaipuu-kappaleenkin mä kirjoitin suoraan yhdeltä istumalta. Sitä mä en osaa sanoa, kauanko se melodia on kytenyt mun päässä, ennen kuin mä olen alkanut soittamaan sitä.”

Vaikka kappaleet syntyvätkin orgaanisesti, niin Mikkonen tietoisesti yrittää viedä musiikkiansa tiettyyn suuntaan. Esimerkiksi tulevaa tuotantoa on viety tarkoituksella rankempaan suuntaan, josta Mikkonen pitää itsekin enemmän.

”Olisin todella paljon toivottomampi ihminen, jos en kirjoittaisi musiikkia”

Indie-muusikkona Mikkosella on musiikkiharrastuksen lisäksi myös päivätyö, kun mies toimii opettajana OSAO:lla. Musiikin tekeminen vie leipätyön ohella todella paljon aikaa Mikkosen elämässä.

”Aikaa kuluu aivan älyttömän paljon. En edes osaa vastata tarkasti, koska mä menen musiikkia tehdessä sellaiseen omaan maailmaan. Joskus kyllä vähemmän ja joskus enemmän. Sellaista ajattelutyötä mä teen päivittäin esimerkiksi kaupassa, ajaessa ja kävellessä. Se on tavallaan mun rikkaus, mutta sitten tavallaan se on rangaistus.”

Mikkonen onkin tehnyt hiljattain itselleen ennenkuulumattoman päätöksen, että kun tulevat neljä kappaletta saadaan valmiiksi, mies päättää pitää tauon musiikista. Vaikka Mikkosella tulee jatkuvasti uusia ideoita kappaleiden suhteen, mies tarkoituksella aikoo pidättäytyä niiden työstämisestä. Syyksi mies kertoo sen, että hän halua jättää elämässään muillekin asioille aikaa. Uuden musiikin luominen kuitenkin viehättää Mikkosta vielä tänäkin päivänä.

”Musiikin luominen ja kirjoittaminen on tosi kivaa, ja mä saan purkaa siinä mieltäni. Mä oisin todella paljon toivottomampi ihminen, jos mä en kirjoittaisi musiikkia. Mä olen onnellinen siitä, että mä en ole luopunut tästä, vaikka esimerkiksi kitaran ja laulamisen yhdistäminen tuotti vaikeuksia. Mä olen aika monta akustista kitaraa hakannut seinää vasten hajalle, kun siitä ei meinannut tulla mitään. Keikkailussa on nimenomaan kivaa se, että pääsee esittämään omia biisejä.”

Pitkältä musiikkiuralta Mikkoselle on jäänyt paljon hyviä keikkamuistoja. Mies nostaa esille Lapissa ja ulkomailla soitetut keikat mieleenpainuvimpina. Mikkonen on esiintynyt muun muassa Miamissa, Thaimaassa, Espanjassa, Kyproksella ja Sloveniassa. Vaikka mies on esiintynyt ympäri maailmaa, niin vielä on sellaisia paikkoja, jotka Mikkonen haluaisi valloittaa.

”Tavastialla haluaisin esiintyä, mutta omien biisien kanssa. Se on sellainen legendaarinen paikka, jossa ois kiva esiintyä. Nelivitonen on kanssa sellainen, missä haluaisin esiintyä.”

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*