Nuorien äitien määrä vähenee Suomessa vuosi vuodelta, selviää Väestöliiton tilastotiedoista. Helsingin yliopistossa sosiaalipolitiikan professorina ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella professorina toimiva Heikki Hiilamo kirjoittaa Helsingin Sanomissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan (HS 10.12.2019) ilmiön olevan lähtökohtaisesti talouden ja tasa-arvon näkökulmista tulkittua.
Hiilamon mukaan tätä yhteiskunnallista pulmaa on alettu tutkia myös vuorovaikutusteoriaa hyödyntäen. Teoria korostaa sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä: sen mukaan sosiaalinen oppiminen, omaksutut käyttäytymismallit, paineet ja vallitsevat mielikuvat muokkaavat käsitystämme vanhemmuuden kokemuksesta ja sen mahdollisesti mukanaan tuomista vaikeuksista.
Typistyneet syntyvyysluvut saattavat siis selittyä kulttuurisella muutoksella, josta on havaittavissa globaaleja merkkejä. Viime aikaisesta väestöllisestä kehityskulusta huolimatta Suomessa on kuitenkin vielä nuoriksi äideiksi haluavia naisia.
Keitä he oikein ovat?
Tietoinen tie
”Minusta äitiys on tietoinen, mutta vaiston varassa tehtävä valinta”, toteaa 21-vuotias Louise Karhu, joka on puolitoista viikkoisen tyttövauvan äiti. Hänen mielestään tarvitaan ehtymättömästi rakkautta sekä rohkeutta kantaa vastuuta, jotta äitiydessä voi onnistua. Onnistumisen hän määrittelee tehdyn työn jäljen mukaan; kasvaako lapsesta lopulta onnellinen ihminen vai särkynyt sielu.
Valittavana pelko tai rakkaus
Karhun mielestä nuoren äidin on tärkeää tietää kuka on.
“Kun tuntee itsensä, omista valinnoistaan on varmempi. Ja jos ei aina olisikaan, niin ainakin niihin osaa suhtautua hieman armollisemmin.”
Karhu ajattelee epävarman vanhemmuuden hankaloittavan elämää monin tavoin ja uskoo sen kuormittavan todennäköisesti lastakin. Hän kertoo toivovansa saavansa kasvaa lapsensa mukana muutoksia pelkäämättömäksi äidiksi ja osaavansa mukautua tämän eri elämänvaiheiden vaatimalla tavalla.
”Omien epävarmuuksien kohtaaminen on ehdottoman vaikeaa. Ajattelen kuitenkin rakkauden lastani kohtaan olevan kaikkia pelkojani suurempi.”
Inhimillisyys auttaa luottamaan
Kun Karhun esikoistytär syntyi joulukuun alussa helsinkiläisessä sairaalassa, henkilökunnan huomaavaisuus ja ammatillinen varmuus tekivät ensisynnyttäjään vaikutuksen.
”Oli ihanaa huomata, kuinka hyvin kaikki hoidettiin. Kohtelu oli lempeää ja tunsin todella itseni nähdyksi ja kuulluksi. On etuoikeus tulla äidiksi maassa, jossa minusta ja lapsestani huolehditaan.”
Voisiko Suomen syntyvyyden saada nousuun lietsomalla ystävällisyyttä yhteiskunnallisesti?
”Ehdottomasti. Henkisellä ilmapiirillä on älyttömästi vaikutusta omiin yksityisiin valintoihin. Kun kokee yhteenkuuluvuutta ja ystävällisyyttä, on helpompaa luottaa elämään ja ympäröivään yhteiskuntaan. Silloin vanhemmuuskin saattaa näyttäytyä uudessa valossa.”
Lähteet:
Väestöliitto: Syntyneiden määrä
HS: Vähäisen syntyvyyden syitä ei tunneta tarpeeksi
Tuore tutkimus: Lasten hankkiminen ja naimisiinmeno eivät enää kiinnosta nuoria aikuisia
Kommentoi