Yksi jäi jäljelle – Liisa Paasimaa jatkaa Oulun hattuperinnettä

Liisa Paasimaa Hattuateljee Saarassa. Kuva: Iines Hyppönen

Ulko-oven käydessä asiakkaat astelevat sisälle heleän lintujen laulun saattelemana. Ääni kantautuu ovikellosta. Liikkeessä vallitsee rauhallinen tunnelma.

Takahuoneen hyllyt notkuvat kankaita sekä päällekkäin pinottuja hattuja. Niitä oli liikkeen alkuaikoina vielä enemmän. Nyt kesähatut ovat siirretty talven tieltä pois. Pöydällä on kaksi ompelukonetta, Liisa Paasimaa istahtaa omansa taakse.  

Kolme vuosikymmentä hattujen parissa

Tie hattukauppiaaksi alkoi nuorena Pikisaaresta, josta Paasimaa valmistui ompelu- ja vaatetusalan artesaaniksi vuonna 1986. Käsillä tekeminen kulkee suvussa, sillä Paasimaan isoäiti oli pukuompelija. Paasimaa lähti täydentämään opintojaan Rovaniemelle ja valmistui saman alan artenomiksi.

Kolmen opiskeluvuoden jälkeen oli aika löytää työpaikka. Työvoimatoimiston seinältä löytyi lappu, jossa ilmoitettiin ”Äitiysloman sijaisuus hattuliikkeessä”. Sijaisuus muuttui vuosikymmenien pituiseksi uraksi, joka jatkuu edelleen. Entisen omistajan jäätyä eläkkeelle vuonna 2013, Paasimaa osti liikkeen.

Hatut syntyvät työparin kanssa ideoiden ja suunnitellen. Inspiraation Paasimaa saattaa saada kaupungilla kävelevien ihmisten päähineistä tai se voi tulla vastaan sosiaalisen median kuvavirrassa. Hatut tehdään työparin kanssa suunnitteluvaiheesta valmistukseen yhdessä. Ensin aloitellaan koekappaleilla. Jos mallista pidetään, otetaan se mallistoon. Muoti vaikuttaa hattujen kysyntään esimerkiksi lehtien nostojen kautta, ja suositut takkimallit määrittävät hattujen kysynnän. Nämä näkyvät asiakkaiden toiveissa. Ikisuosikkina vuodesta toiseen on tietynlainen lippalakki.

Paasimaa takahuoneen työpisteen ääressä. Takahuone toimii myös varastotilana hatuille.
Kuva: Iines Hyppönen

Kertausmuoti tuo vanhat trendit takaisin

Palveluihin kuuluvat myös korjaukset sekä tilaustyöt. Kertausmuodin ja trendien seurauksena kysyntä turkishatuista on kasvanut. Turkislakkien materiaali on muuttunut lammasturkikseen. Luonnonturkiksen käyttö on loppunut lähes täysin. Luonnonturkiksia on tehty näädän, ketun, supikoiran ja piisamin turkista, mutta turkisvastaisuuden ja vallitsevan yleisen mielipiteen myötä näitä ei enää juuri käytetä, selventää Paasimaa.

Linnut laulavat. Ovi käy tiuhaan. Jotkut asiakkaat ovat kulkeneet mukana vuosikymmeniä. Asiakkaat ovat jo niin tuttuja, että hattua suunnitellessa saatetaan jo miettiä, kenelle tietty malli sopisi. Asiakaskunta on vuosien varrella nuorentunut. Paasimaa muistuttaa, että hatut kuuluvat kaikille.

1970-luvun jälkeen Oulun hattukaupat ovat vähentyneet kahdestatoista yhteen. Silloin kaupat olivat täynnä mallihattuja, joiden pohjalta tehtiin tilauksena jokaisen päähän istuva hattu. Tässä ajassa ihmiset kaipaavat hatun heti käyttöönsä ja ovat jopa kärsimättömiä odottamaan tilaustyön valmistumista. Silti hattukaupalla on kysyntää ja liike on muovautunut tietynlaiseksi maamerkiksi.

Palkinto tulee vastaan kaduilla

Kaupungilla liikkuessa voi Paasimaa tuntea työstään palkitsevuutta. Hän näkee työnsä jäljen kirjaimellisesti kävelevän vastaan kaduilla. ”Saaran hattuja tulee vastaan ja ajattelen vain, että tuokin on meiltä!” sanoo Paasimaa. Hän kertoo saavansa asiakkailta kiitosta liikkeen olemassaolosta.

Paasimaan työt seuraavat häntä kotiin nojatuolin ääreen, mutta vain silloin kun hän niin haluaa. Käsitöiden teko jatkuu kotona omaehtoisesti myssyjä neuloen.

”Niiden teko ei tunnu työltä. Jos ei maistu niin ei tarvitse tehdä”.

Tavoitteena kiireettömyys

Vapaa-ajalla hän rentoutuu joogassa, mutta harrastusten ulkopuolella ajanvietto meinaa lipsahtaa somen selauksen puolelle. Hyvänä puolen hän kertoo kuitenkin löytäneensä ilmoituksen lähes luovutusikäisestä kissasta, joka etsii kotia. Brittiläinen lyhytkarva muuttaa Paasimaan luokse. Kissat ovat olleet osa hänen elämäänsä kolmenkymmenen vuoden ajan.

Paasimaa kertoo, että tulee töihin silloin kun ehtii. Hänen ja työparin sopimat työaikataulut mahdollistavat liikkuvan työajan. Hän on rakentanut arkensa elämänfilosofiansa ympärille. Lauantaina töihin täytyy tulla ajoissa, sillä kukaan muu ei ole aukaisemassa liikettä. Elämänfilosofia ja kiireettömyys välittyvät niin keskustelukumppanille kuin liikkeen ilmapiirissä.


Liisa Paasimaa

-Valmistui vuonna 1986 Pikisaaren oppilaitoksesta ompelu- ja vaatetusalan artesaaniksi.

-Täydensi opintoja Rovaniemellä ja valmistui artenomiksi vuonna 1989.

-Aloitti samana vuonna Hattuateljee Saarassa äitiysloman sijaisena.

-On työskennellyt hattujen parissa yli 30 vuotta.

-Vapaa-ajalla rentoutuu käsitöiden ja joogan parissa.

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*