Vammaisuus ja apuvälineet ovat edelleen vieras asia – Ennakkoluulot aiheuttavat harmia 

Apuvälineitä on saatavilla kaikenlaisiin tarkoituksiin. Kuva: Pexels

Erilaiset apuvälineet ovat välttämättömiä vammaisille henkilöille arjen sujuvuuden vuoksi. Ilman apuvälineitä heidän elämänsä olisi haasteellista. 

“Ilman apuvälineitä on vaikeaa elää. Se olisi kuin tekisi asioita kädet sidottuna”, kertoo Rusetti ry:n järjestöpäällikkö, Anni Täckman

Apuvälinettä käyttävät henkilöt tulisi huomioida tarpeen mukaan kaikkialla. Julkisista kulkuneuvoista aina vaatteisiin saakka. 

Täckmannin mukaan esteettömiä paikkoja tulisi olla enemmän, koska silloin vammaisten olisi helpompi kulkea. Jos työpaikoilla ja harrastuksissa apuvälineet olisivat enemmän esillä ja otettaisiin paremmin huomioon, silloin niiden normalisointi olisi myös helpompaa.

Katri Suhonen käyttää käsiproteesia vammansa takia ja kokee ylpeyttä siitä. Kuva: Katri Suhosen kotialbumi.

Katri Suhosella, 46, on synnynnäinen dysmelia kädessään. Dysmelia on synnynnäinen raajan puutos tai epämuodostuma. Apuvälineenä hän käyttää käsiproteesia. 

Käsiproteesi helpottaa arjen askareita ja työntekoa. Joissakin käsiproteeseissa on mekaanisia kahvoja ja koukkuja, jotka helpottavat tarttumista ja monenlaisten tehtävien suorittamista. Edistyksellisimmät käsiproteesit ovat digitaalisia ja liikkuvat enemmän ihmiskäden tavoin ja myös näyttävät siltä.

Ennakkoluulot aiheuttavat harmia vammaisille

Lapsena Suhonen kohtasi ennakkoluuloina asioita mitä hän pystyy ja ei pysty tehdä vammansa takia. Aikuisena ennakkoluulot painottuvat siihen, että hänen kykeneväisyyttään kyseenalaistetaan. 

Suhoselle muiden ennakkoluulot aiheuttavat sen, että hän haluaa tehdä asioita paremmin kuin muut. Hän kokee, että vammaisena ihmisenä on vaikeampi olla armollinen itselleen. 

Muiden ennakkoluulot herättävät surua, vihaa ja myötähäpeää. Suru kumpuaa siitä, että ei tule ymmärretyksi – viha taas siitä, että joutuu ennakkoluulojen kohteeksi ja myötähäpeä siitä, että muut eivät tajua heidän käytöksestään aiheutuvaa harmia. 

“Koen surua siitä, että en tule ymmärretyksi”, kertoo Suhonen. 

Jotkut ihmiset suhtautuvat vammaisuuteen vierastaen, mutta eivät kaikki. Suhonen työskentelee kirkkohallituksessa vammaisten saavutettavuuteen liittyvissä asioissa ja kokee, että työpaikalla hänet kohdataan ihmisenä. 

“Kirkossa on hyviksiä töissä. Koen olevani hyväksyvän katseen alla”, Suhonen sanoo.

“Näe ihminen äläkä vammaa”

Ihmisillä tulee helposti ennakkoluuloja sellaista henkilöä kohtaan, jolla on vamma. Vammaiset ihmiset kaipaavat samanlaisia kohtaamisia niin kuin ei-vammaiset. 

“Näe ihminen äläkä vammaa”, Suhonen toteaa. 

Suhonen haluaa sanoa, että jos on mahdollisuus saada vammainen ystävä, silloin maailmasta voi oppia lisää ja näet ihmisen ihmisenä.

Lähde: Ottobock.

Share

Ei kommentteja, oletko sinä ensimmäinen?

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*