On viileä lokakuinen iltapäivä, kun kaarran autollani hiekkatieltä pihaan, jossa häämöttää iso keltainen omakotitalo. Jätän autoni mahdollisimman sivuun ja astun ulos. Pihapiiri on ympäröity erilaisilla tallirakennuksilla ja pihan perällä olevalta tarhalta kuuluu vaimea hirnahdus. Pälyilen ympärilleni ja tallihommissa olevat lapset nyökkäävät minulle tallipuuhien lomassa. Pian talon nurkan takaa ilmestyy Laura Hyvönen. Hän moikkaa minua iloisesti ja pyytää minut mukaansa. Hän asettelee kaksi tuolia keskelle suurta ratsastuskenttää, johon istumme jutustelemaan.
Laura Hyvönen on 27-vuotias yksityisyrittäjä, joka pyörittää kotonaan Koivikon tallia.
Intohimo hevosia kohtaan alkoi harrastuksesta, mutta myöhemmin Hyvönen on opiskellut itselleen hevospalveluohjaajan ammatin. Ennen oman yrityksen perustamista, hän työskenteli myös useilla ratsastuskouluilla ja hänellä oli jo ennestään oma hevonen.
”Päädyin kuitenkin välissä kaupan alalle töihin. Lopulta oman kasvattivarsan synnyttyä ajattelin, että oma paikka olisi hommattava, sillä hevosenpito vieraalla tallilla on hyvin kallista.”
Vuonna 2024 Hyvönen osti avomiehensä kanssa talon Oulun Haukiputaalta.
”Talon mukana tuli mahdollisuus pitää omaa tallia ja kun omia hevosia alkoi olemaan jo useita, päätin aluksi kokeilla ihan harrastusmielessä tuntien pitoa.”
Kaupan alan töissä kerkesi hyvin pitää muutamia ratsastustunteja viikossa, mutta harrastus vei mennessään.
”Toiminta ja kysyntä räjähtivät huimasti ensimmäisen neljän kuukauden aikana, joten sitä kautta päädyin täyspäiväiseksi yrittäjäksi.”
Hevosten hyvinvointi keskiössä
Hyvösen ajatus omasta tallista kumpusi kuitenkin jostain syvemmältä. Etenkin aiempien ratsastuskoulujen arvot ja toimintatavat ovat vaikuttaneet oman tallin toimintaan.
Tällä hetkellä Koivikon tallilla asustaa 10 hevosta. Tarkoituksena olisi lisätä katrasta tulevaisuudella vielä kahdella hevosella.
Töiden ohella hevoset viettävät lähes kaiken aikaansa ulkoilemalla tarhoissa ja pihatoissa. Normaalin hiekkapohjaisten tarhojen lisäksi niillä on pääsy myös metsäalueelle, jossa ne pääsevät leikkimään, kaivelemaan ja elämään mahdollisimman lajityypillistä hevosen elämää. Niillä on myös mahdollisuus päästä kuivaan paikkaan lepäämään.
Kentän viereisellä pihatolla möllöttävät Tare ja Kira kylki kyljessä. Eräs tallilla käyvä tyttö hakee Kiran ja taluttaa sen pois pihatosta tunnin valmistelua varten.
Pian kesken juttutuokiomme eräs tallityttö huutaa kauempaa Hyvöselle:
”Pitäisikö tuo Tare hakea tuolta pihatosta?”
Hän vastaa myöntävästi.
Lajityypillinen kosketus on tärkeää hevosille ja siksi kukaan hevonen ei joudukaan tarhaan tai pihattoon yksin. Tämä ei ole kuitenkaan Hyvösen mukaan kovinkaan yleinen käytäntö ratsastustalleilla.
Hevosetkin kaipaavat hoivaa
Myös hevosten palautuminen on huomioitu. Kentällä pyörimisen vastapainoksi hevoset pääsevät viikoittain maastoon. Siellä ne pääsevät laukkaamaan metsäpolkuja pitkin paljon rikkaammassa ja mielenkiintoisemmassa ympäristössä ja nollaamaan päätään.
Vapaa-ajan lisäksi hevosia hoidetaan säännöllisesti.
Osaa hierotaan enemmän, osa saa akupunktiohoitoja ja osa hevosista on nyt parin viime viikon aikana saanut jopa laserhoitoa, joka hoitaa tehokkaasti lihaskipua.
Vähän väliä kesken jutustelutuokion joku tallilla hommissa olevista tytöistä tulevat kysymään toimintaohjeita. Eräs tyttö saa tehtäväkseen viedä heiniä tallissa olevalle hevoselle, jota ollaan varustamassa tulevaa ratsastustuntia varten.
Koivikon tallilla hevoset saavat heinää viisi kertaa päivässä sekä kausiluotoiset vitamiinit. Jotkut rodut tarvitsevat vähän eri juttuja kuin toiset ja kaikkia ruokitaan yksilöllisesti.
Eräs hevonen on vapaalla heinällä, joka tarkoittaa, että heinää on tarjolla koko ajan. Erityishuomiota vaativa hevonen on viime kesänä heppajengiin liittynyt jo vanhempi tamma, Kira.
Kun Kira haettiin viime kesänä Koivikon tallille, se oli todella alipainoinen ja sillä paistoivat kaikki kylkiluut. Oli epäselvää, selviäisikö 26-vuotias yksisilmäinen tamma enää kovinkaan kauaa.
Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että Kiran paino on noussut ja se vaikuttaa voivan jo paljon paremmin. Eikä yksisilmäisyydestäkään ole haittaa.
Muitakin ongelmia Kiralla on kuitenkin ollut.
”Huomattiin, että Kiran yksi jalka ontuu ja se ei tykkää seisoessa laittaa sille painoa. Lopulta löydettiin kavioita vuollessa, että Kiran kavion sisälle oli jäänyt kivi ja se oli kasvanut umpeen”, Hyvönen kertoo.
Kavioita tulisi vuolla kuukausittain. Koivikon tallin kengittäjä oli kuitenkin huomannut, että Kiran edellisessä asuinpaikassa sen kavioita ei ollut vuoltu arviolta vuoteen.
Nyt jalkaongelmat ovat onneksi takana päin ja Kira onkin jo mukana tunneilla.
Hevoset työn touhussa
Tänään neljä tyttöä astelee kentälle mukanaan erilaisia hevosia. Hyvösen mukaan tallitytöt ovat hyvin omatoimisia, ja se kyllä näkyy myös ulospäin. Kaikki hevoset ovat viimeisen päälle varusteluja.
Neljän hengen pienryhmätuntia varten eräällä tallitytöllä on mukanaan Kira, joka näyttää oikein pirteältä ottaen huomioon, miten huonossa hapessa se on aiemmin ollut. Jollakin on mukanaan harmaa shetlanninponi nimeltään Nasu, joku pääsee ratsastamaan punertavan ruskealla Dollilla, unohtamatta tietenkään Timppaa.
Tunnin aluksi Hyvönen astelee keskelle kenttää. Kaikki ratsastajat ovat jo kavunneet selkään ja odottavat ohjeita.
Lisäksi kentällä seisoskelee muutama muu tallityttö kuvaamassa kavereitaan ja muuten vain jutustelemassa.
Aluksi kerätään toiveet tuntia varten. Tytöt haluavat eri asioita, toiset ympyrää toiset laukkapuomisuoraa.
Hyvönen asettelee raidallisia värikkäitä tolppia vieri viereen eri paikkoihin, joiden yli hevosen on tarkoitus ravata, sillä se kuulemma aktivoi hevosen jalkoja.
Se on tärkeää etenkin Kiran kaltaisilla hevosilla, jolla ei käytännössä ollut lihaksia lainkaan, kun se tuli Koivikon tallille.
Tunti alkaa ensin useammalla kierroksella käyntiä, jotta hevoset sekä ratsastajat lämpenevät tuntia varten. Vaikka syksy on jo pitkällä, ilmassa leijailee hyttysten kaltaisia ötököitä, jotka purevat paikallaolijoita.
Kun käyntiä on käyty tarpeeksi monta kierrosta, Hyvönen huutaa kentän keskeltä ohjeen nostaa käynti raviin. Hän katselee tarkasti ratsastajia ja tekniikoita ja antaa heille vinkkejä ja korjauskehotuksia.
”Hei! Muista pitää ne kyynärtaipeet koukussa!” Ratsastajat tekevät työtä käskettyä.
Lopulta hevoset pääsevät laukkaamaan ympäri kenttää. Jonkun hevonen alkaa oikutella, eikä suostu laukkaamaan.
”Kuvittele että oikein halaat sitä hevosta sun pohkeilla!” Hyvönen neuvoo.
Tunnin lopussa vauhti lasketaan taas ensin raviin ja sitten käyntiin. Lopuksi Hyvönen kerää fiilikset tunnista yksilöllisesti jokaiselta ratsastajalta ja antaa heille myös palautetta.
Tunnin päätyttyä ilta on jo pimennyt ja ilmakin alkaa viiletä. Seuraavat oppilaat taluttavat jo hevosiaan kohti kenttää, vaikka muutama hevonen edelliseltä tunnilta on edelleen kentällä. Tunti on määrän olla illan viimeinen, jonka jälkeen tallilla alkavat iltapuuhat. Viimeiset heinät hevoset saavat mahdollisimman myöhään, jotta ruokailuväli ei venyisi yön aikana liian pitkäksi.
Elämä ja rutiinit jatkuvat Koivikon tallilla samalla tavalla kuin aina ennenkin; hevosten hyvinvointi edellä ja rakkaudesta lajiin. On hienoa seurata vierestä, kuinka niin Hyvönen kuin tallitytötkin nauttivat pyyteettömästi ratsastamisesta mutta myös tylsemmistä tallitöistä.
Tallin ylläpito ei ole pelkkää huvia ja hauskanpitoa, vaan sisältää paljon fyysisesti raskaita hommia.
Kaikista palkitsevinta Hyvösen mukaan on kuitenkin asiakkaiden positiivinen palaute.
”On hienoa, kun joku saa tunneista paljon irti ja näkevät sen, kuinka hyvin meidän hevoset voivat täällä.’’
Kommentoi