Suomalainen rap on aina ollut minulle rakas genre. Parhaimmillaan se on rohkeaa ja taitavaa riimittelyä tarttuvaan biittiin, mutta pahimmillaan se normalisoi naisia alentavaa puhetta ja ylläpitää epätasa-arvoisia asenteita yhteiskunnassa. Ei ole yhdentekevää, mitä biiseissä sanotaan, koska musiikki on osa kulttuuriamme ja se voi muokata asenteitamme ja yhteiskunnallista ilmapiiriä – usein jopa huomaamattamme.
Naisten syrjintä ja jopa suoranainen misogynia nostivat päätään hiphopissa ensimmäisen kerran Yhdysvalloissa jo 1990-luvulla, kun niin sanottu gangsta-rap syntyi. Siihen liittyi machokulttuuri, jossa omaa maskuliinisuutta korostettiin painamalla naisia alas. Uhoaminen kuuluu vahvasti rap-kulttuuriin, mutta sen voi tehdä kohdistamatta sitä tiettyihin ihmisryhmiin.
Naisia alentavia lyriikoita on kuultavissa myös nykyajan suomirapissa. Tämän huomatakseen ei tarvitse sukeltaa syvälle genren historiaan – riittää, kun tarkastelee viime vuosien suosittuja kappaleita. Valitettavan monessa kappaleessa naisista puhutaan alentavaan sävyyn ja niissä toistuu usein sama kaava: naisen tulee olla siveellinen ollakseen kunnollinen, kun taas miehelle sallitaan lähes mitä tahansa.
“Jos tää ämmä tulee baarist, nii mä laitan sen kylpyy”
“Old school-jäbä ja mun valinnat on tarkkoi
Kyl tsekkaan bodycountin, jos mä alan ettii vaimoi”
Näin räppää Sliki vuoden 2023 kappaleessaan Alpha, joka on kerännyt Spotifyssa lähes kaksi miljoona kuuntelukertaa.
Miksi tällaisia raflaavia lyriikoita sisältäviä kappaleita sitten tehdään? Selitys on yksinkertainen: sitä tehdään, mikä myy. Nykypäivänä Tiktokilla on merkittävä rooli uusien kappaleiden promoamisessa. Provosoivat ja kärjistetyt lyriikat saavat paljon klikkauksia ja jakoja, sillä ne herättävät tunteita ja mielipiteitä. Näin kappale voi saada valtavasti huomiota jo ennen julkaisuaan, mikä takaa menestyksen myös julkaisun jälkeen.
Kun lyriikoita kyseenalaistetaan, artistit vetoavat usein siihen, että kappaleet ovat fiktiivistä taidetta. On vaikea uskoa, että artistien maailmankuva todella vastaisi sanoitusten antamaa suppeaa kuvaa. En myöskään usko, että yksikään artisti tietoisesti ruokkisi naisvihaa. Silti pitää muistaa, että artistilla on aina vastuu taiteestaan ja sitä tulee saada myös kritisoida.
Artistin vastuun merkitys korostui marraskuussa 2022, kun Turistin ja Lewin kappale Mietin ääneen aiheutti kohun naisia alentaviksi ja esineellistäviksi kuvailtujen lyriikoidensa vuoksi. Kohun myötä ainakin yksi esiintymispaikka perui Turistin konsertin, ja lopulta levy-yhtiö poisti kappaleen suoratoistopalveluista ja pahoitteli sen julkaisua.
Artistit puolustelivat kappalettaan pelkkänä taiteena. Pian kohun jälkeen Turisti myi FREE TURISTI -tekstillä varustettuja t-paitoja ja kommentoi kohua kappaleellaan Huonoi uutisii, jossa vihjailtiin loukkaantujien olevan ”henkisesti heikkoja”. Tämä kuvastaa hyvin suomirapissa vallitsevaa kulttuuria: vastuuta omasta taiteesta ei kanneta, eikä aiheellista kritiikkiä oteta tosissaan.
Suomirapin lyriikoilla on erityinen merkitys nuorten maailmankuvan muovautumisessa. Suomirap on nykypäivänä valtavirtaa ja etenkin nuorten keskuudessa suuressa suosiossa. Kappaleiden sanoituksissa käytetyt sanat ja ajatusmallit arkipäiväistyvät, minkä seurauksena loukkaavat asenteet saattavat yleistyä jopa huomaamattamme. Juuri tästä syystä suomirap-kulttuuri kaipaa kipeästi päivitystä. Hip hopin alkuperäinen aate oli nostaa yhteiskunnan epäkohtia julkisuuteen ja tuoda ihmisiä yhteen, ei lietsoa vihaa.
Kommentoi